Kritiikoiden murska-arvioista huolimatta menin elokuvaa katsomaan ilman mitään ennakko-odotuksia. Olipahan positiivinen yllätys. Aivan överiksi vedetty rönsyilevä ja kahjo juoni, mutta niin se pitääkin olla.
Näyttelijät tekivät kelpo työtä, eikä kukaan peloistani huolimatta ärsyttänyt. Pääosanäyttelijän Lara Rossin hahmo, Obi Washington oli mukavan topakka, joskin liiankin kaikkivoipa sankari.
Nähtiin riemastuttava kavalkadi pahiksia, kuten Tyrannosaurus Rexillä ratsastava Hitler, ihmisiä popsiva Steve Jobs, palleilla varustettu Rautarouva Thatcher, Kekkonenkin taisi vilahtaa. Harmittavasti monet kohtaamiset jäivät tosin lyhytpuolisiksi ja hahmoja katosi tai tapettiin nopeasti.
Elokuva oli turboahdettu puolitoistatuntinen lukuisine tapahtumineen, paikkoineen ja juonenkäänteineen. Tapahtumista sai silti selvää ja juonesta ihan hyvin kiinni. Hymähdin monessakin kohtaa. Vaatinee tietynlaisen huumoritajun ja mielentilan, eikä se kaikille uppoa. Elokuvaa ei pidäkään ottaa liian vakavasti.
Olihan paikoitellen heikompia kohtia ja mutkia oli vedetty suoriksi. Suurempia lavasteita ja joukkokohtauksia ei pahemmin ollut. Tiettyä ahtauden tuntua havaittavissa. Budjettikin oli rajallinen ja tuotanto-ongelmiakin oli, Se näkyi paikoitellen, mutta niiden vastapainoksi oli huikeita kohtauksia erikoistehosteineen. Ongelmista huolimatta hienon kotimaisen viihdepaketin tekijät saivat aikaan. Viihdyin.
