Vuodesta 1975 lähtien 15 varsinaista studio- ja 2 livelevyä eri kokoonpanoilla julkaissut Sveitsin hardrock-ylpeys Krokus on aina jakanut mielipiteet kahtia. Toiset syyttävät bändin matkustavan härskisti AC/DC:n siivellä, toiset taas näkevät sen inspiroituvan AC/DC:stä ja laajentavan ilmaisuaan siitä. Bändin levytysuraa ajatellen voidaan väittää jälkimmäisen näkemyksen menevän lähemmäksi totuutta. Paras esimerkki siitä on energinen heviklassikko Headhunter (1983).
Krokuksen uran ensimmäinen dvd löytyy oivallisen tuplalive-cd Fire And Gasoline: Live! (2004) rajoitetun painoksen sisältä. Se koostuu eri taltioinneista kuin cd. Kuvasuhteessa 1.78:1 kuvattu, upeasti äänitetty 72-minuuttinen keikka heinäkuulta 2003 Montreaux’n Jazz festivaalilta on osa mahtialbumin Rock The Block (2003) Euroopan kiertuetta. Keikkaa katsoessa herää kaksi kysymystä: Miksi piti kuvata juuri Montreaux’ssa, nuivien ja järkähtämättä patsastelevien jazzpoliisien edessä? Ja onko yleisön aplodit ja hurraaminen äänitetty joltain toiselta keikalta?
Bon Scott -tyyppisellä äänellä varustettu maltalaissyntyinen vokalisti Marc Storace tekee kaikkensa saadakseen yleisöön menoa, mutta onnistuu siinä harvoin. Bändin primus motor, ainoana jokaisella levyllä soittanut, hangonkeksinä myhäilevä kitaristi Fernando von Arb paiskii töitä myös kovasti. Miehen ketterät, mutta sopivan yksinkertaiset soolot saavat tämän kasvot vääntymään mitä erilaisimpiin ilmeisiin. Muukin miehistö rokkaa ja poseeraa kuten kunnon rockbändin kuuluukin. Silti yleisö näyttää tekevän kaikkensa pysyäkseen liikkumattomana. Eikä vika ole bändissä. Kotikatsomossa jalat kun vispaavat alusta asti ja sitä kovemmin mitä pidemmälle keikka etenee.
Settiin kuuluu kappaleita Metal Rendez-vousista (1980) Rock The Block’iin, kaikki ehtaa Krokusta. Lainabiisi American Woman ja Stayed Awake All Night groovaavat paljon notkeammin kuin studiolevyillä. Selkäpiitä värisyttävä, eeppinen Screaming In The Night pakottaa hakemaan sytkärin ja heiluttamaan sitä, siis kotikatsomossa – yleisössä ei syty ensimmäistäkään liekkiä. Rock City ja Easy Rocker rullaavat arkkityyppisen rasvattuna tuhtina hardrock-boogiena.
Kuvaus ällistyttää tylsyydellään. Ohjaaja tyytyy rutiinimaiseen tv-ilmaisuun, josta jää välittymättä bändin hiki. Leikkaus junnaa tasatahdilla, lukuunottamatta Easy Rockerin kliimaksin nopeaa kuvatulitusta. Kuva on häiritsevän terävä ja pääosin liikkumaton, aivan liian kliininen ronskiin rokkaukseen. Lisäksi kuvakoon vaihtelu on mekaanista: jokaisen biisin lopussa tiiviimpi kuva leikataan yleiskuvaan lavasta, ja biisin aikana kasvanut intensiteetti katoaa heti.
17-minuuttisen ekstramateriaalin neljä ääneltään heikompitasoista biisiä on kuvattu 4:3 kuvasuhteessa kesäkuussa 2003 Wohlenin ulkoilmafestivaaleilla. Siinä yleisön etuosa joraa mukana ja bändikin nauttii meiningistä enemmän. Äänivalinnat ovat 2.0 ja 5.1. Bändin nykykunnolle, setille ja äänenlaadulle täysi tykitystulos, mutta kokonaisuus falskaa pahasti. Krokus olisi ehdottomasti ansainnut paremman live-dvd:n kunnon ekstrojen kera. Huomattavasti parempi saattaa olla bändistä syyskuussa 2004 julkaistu, korkeatasoiseksi ja hauskaksi mainittu dokumentti-dvd As Long As We Live.
Live At The Montreaux Jazz Festival:
Pre-show, Long Stick Goes Boom, Mad World, American Woman, I Want It All, Fire, Down The Drain, Screaming In The Night, Stayed Awake All Night, Rock City, Rock N’ Roll Tonight, Easy Rocker, Heatstrokes, Bedside Radio, After Show
Live At Soundarena Wohlen:
American Woman, I Want It All, Bad Boys Rag Dolls, Heatstrokes
nimimerkki: Whiplash
