Erään miehen nousu ja tuho, siinäpä aihe, jota luulisi käsitellyn jo riittävän monessa elokuvassa. Myös Stanley Kubrickin valitettavan suppeaan mutta sitäkin monipuolisempaan tuotantoon lukeutuu yksi tällainen elokuva: lisäksi Kubrick on paiskannut elokuvaansa historiallisella teemalla eeppisine läpileikkauksineen liki jokaisesta 1700-luvun aateliselämän elementistä aina sodasta naimakauppoihin. Lopputuloksena on kohtalaisen keskinkertainen elokuva, ei varsinaisesti onnistunut muttei suunnattoman huonokaan. Kubrickin huonoin elokuva kuitenkin on selkeästi kyseessä, epäilemättä osittain aiheen, genren ja valitun historiallinen läpileikkaus -tyylin itsensä asettamista rajoituksista johtuen.
Redford Barry (O’Neal) on nuori irlantilaismies, joka ajautuu kaksintaisteluun, joutuu pakenemaan, kohtaa erinäisiä seikkailuja, nousee korkeaan asemaan ja kaatuu sieltä rytisten alas. Barry Lyndonin tarina on kohtalaisen tyypillinen eikä jaksa kiinnostaa katsojaansa, sillä vaikka juonessa onkin mukavia koukkuja, tarinan kulun pääpiirteissään arvaa tyhmempikin katsoja kauan ennen puoliväliä. Elokuva on myös kolmen tunnin kestossaan ylipitkä, juonella on hetkensä, ja sitten sillä on heikommat hetkensä, mutta kolmea tuntia ei näin hataran tarinan kanssa jaksa viettää. Noususta kertova alkupuolisko on onnistuneempi kuin loppuosio.
Jos juoni onkin heikko, samaa ei voi sanoa toteutuksesta. Barry Lyndon on selkeästi Kubrick-elokuva, mukana on hänelle ominaista innovatiivista kameratyöskentelyä aidossa kynttilänvalossa kuvattuine kohtauksineen, vakuuttavaa henkilöohjausta ja juonenkuljetusta sekä alusta loppuun kantava selkeä visio siitä miten tämä elokuva tehdään. Myös näyttelijät tekevät hyvää työtä – varsinkin Ryan O’Neal sopii päärooliin loistavasti – ja 1700-lukulainen miljöö on taitavasti rakennettu. Mutta maailman paraskaan tekninen toteutus ei voisi pelastaa näin auttamattoman tylsää käsikirjoitusta. Barry Lyndon on selkeä pettymys kun vertaa siihen tasoon mitä Kubrickilta on tottunut näkemään: se ei kykene herättämään ja vetoamaan tunteisiin, mutta ei sen puoleen myöskään tarjoa mitään erityisen ajatuksellista matkaa 1700-luvulle. Aika yllättävää että Kubrick on edes ottanut tämän työstääkseen.
