Redmond Barry on 1700-luvun Irlannissa elävä varaton tyhjäntoimittaja, joka rakastuu serkkuunsa Noraan. Myös Englannin armeijan kenraali John Quinn on rakastunut Noraan ja kun Redmond saa selville tästä, hän haastaa Quinnin kaksintaisteluun. Redmondille kerrotaan, että hän on tappanut korkea-arvoisen kenraalin kaksintaistelussa ja hänet pakotetaan pakenemaan Dubliniin. Tämän jälkeen Redmond seikkailee monessa paikassa ja hänellä on aikamoista onnea välillä. Hän on muun muassa sotasankari, korttihuijari sekä rikkaan naisen aviomies. Kolmituntisen tripin aikana näkee kauniita pukuja, visuaalista kauneutta, romanttista kauneutta, ylipäätänsä kaikenlaista kauneutta, ja kyllähän se on pakko vaikuttaa katsojaan, mutta silti tämä on tylsä elokuva, jota en toiseen kertaan katsoisi.
Elokuvasta tunnistaa heti, että se on Kubrickin, mutta ohjaajamestarin nerokkuus ja mahtava kärsivällisyys eivät pääse oikeuksiinsa, sillä Barry Lyndonin tarina ei ole mielestäni kaikkein kiinnostavin. Silti tämä on tyyliltään niin Kubrickia kuin voi olla, mutta elokuvana tämä ei ole mestariteos.
Ryan O’Neal on loistava Redmond Barryna, jonka tietä Barry Lyndoniksi tässä elokuvassa seurataan. O’Neal on kuin tehty Barryn osaan; hänen kasvonsa ovat viehättävän surulliset ja ne sopivat uhkarohkeasta ja varattomasta nuorukaisesta herrasmieheksi kasvavan miehen kasvoiksi.
Tässä on Stanley Kubrickin huonoin elokuva. Kolme kuulaa tulee näyttelijäsuorituksista, monesta loistavasti rakennetusta kohtauksesta, joissa Kubrickin perfektionismi ja kärsivällisyys pääsevät oikeuksiinsa sekä elokuvan kauneudesta ja tragiikasta, jota ei voi sivusilmällä katsoa. Kuitenkin, kun tarina on tylsä, niin vaikea siitä on jopa Kubrickin tehdä helmeä.
nimimerkki: Nelisilmä
