Karel Zemanin Kaksi muskettisoturia on elokuvana efekteiltään latteampi kuin hänen von Münchaussen-filmatisointinsa. Monipuolista animaatiota ja eläviä näyttelijöitä yhdistellään tässäkin filkassa, mutta näyttävyys unohtuu kuin puolitiehen. Animaation keinoin kerrotaan silti vinhalla tavalla historiaa tapahtumien pohjustukseksi, joten turhanpäiväiseksi kikkailuksi Zemanin tehosteet eivät jää.
Elokuvan hyvikset (Kostka & Holub), ovat veijareita, skoijareita ja kauniiden naisten edessä lähes aina miellyttäviä gentlemanneja. Rumia naisia Zeman ei seikkailuleffassaan edes esittele. Sadun maailmassa on oltava lumoavaa kauneutta, ja sitä Zeman pyrkii myös tarjoamaan. Kahdessa muskettisoturissa liittyvät yhteen klassisten satujen rakastetut kuviot sankarista (aisapareineen) taistelemassa pahaa vastaan ja etsimässä omaa kultaansa. Rainan tapahtumat on sijoitettu hienoihin linnoihin ja nujakoinnille sopiville aukeille. Ylhäisillä naisilla on leveät hameet ja kosolti kalleuksia helminauhoista kultakäätyihin. Muskettisoturit ovat mustissa ja valkeissa, edustamastaan puolesta riippuen. Siispä tässäkin elokuvassa hyvä on perinpohjin hyvää ja paha vähintäänkin kovasti ilkeää.
Leffana Kaksi muskettisoturia on hitusen pitkäveteinen ennalta-arvattavuudessaan. Vaikka Zemanin kuvalliset jipot pitävätkin mielenkiintoa yllä aika hyvin, ei tämän leffan hahmoissa ole tarpeeksi särmää, jotta heistä voisi pitää samoin kuin vaikkapa paronista. Lastenelokuvana Kaksi muskettisoturia saattaa kuitenkin olla yliveto, olkoonkin mustavalkoinen ja tekstityksen vuoksi lukutaitoa vaativa. Vanha kun on, se ei ainakaan sisällä nopeita leikkauksia saati perustelemattoman kovaa väkivaltaa.
