Kuitenkin elämys juuriensa vuoksi ja jotenkin sen verran lämpöinen, että se kannattaa kokea.

21.9.2009 21:58

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Acné
Valmistusvuosi:2007
Pituus:87 min

Rakkautta ja anarkiaa -festarit tarjoavat aina elämyksiä ja paloja eri kulttuureista. Suomessa on harvinaista nähdä uruguaylaista elokuvaa, varsinkin indie-sellaista. Uruguyalaista tuotantoa on alkuun ystävyyssuhteilla käyntiin potkaistun Control Z Films -tuotantoyhtiön tekele Acné, joka kuvaa tutusti ja sympaattisesti nuoruuden tuskaa. Eteläamerikkalainen elävyys tuo filmiin kuitenkin elämän karheutta ja suorasukainen käsittelytapa ihastuttaa. Vaikka leffa lopulta onkin varsin keskinkertaista ja jopa unohdettavaa tavaraa, niin on se kuitenkin elämys juuriensa vuoksi ja jotenkin sen verran lämpöinen, että se kannattaa kokea.

Nimensä mukaisesti nuori 13-vuotias päähenkilö kärsii finneistään sekä muusta teini-iän tuomista ongelmista. Rafaa painaa ihastukset ja rakkauden kaipuu. Seksiä saa ostettua, mutta rakkautta sillä rahalla ei saa. Kaveripiirissä tapahtuvat muutokset, himojen hyrrääminen ja perheen hajoaminen tuottavat päänvaivaa nuorelle pojalle, joka haluaisi saada pussauksiinsa vastakaikua. Turhautunut nuorimies kirjoittaa ylös huomioita ja iskurepliikkejä naispuolisten ihmisten valloittamiseen pieneen vihkoseensa, jota hän aina kantaa takataskussaan.

Ensinnäkin filmissä ilahduttavat tupakkamyönteisyys ja huorissa käymisen arkisuus. Eiväthän ne mitään hyviä asioita periaatteessa ole, mutta tässä niistä ei hyssytellä, mikä on tietenkin varsin piristävää. Leffaa vaivaa pieni liiallinen perinteisyys ja tylsyys, mutta jonkinlainen aitous välittyy katsomoon asti ja katsojalla on koko ajan pieni virne huulillaan.

Näyttelijät ovat ennen kaikkea aitoja ja uskottavia. Pääosan vetävä nuori Alejandro Tocar on viileässä vähäeleisyydessään vakuuttava ja aivan loistava. Yksilön kautta kerrottu tarina sisältää hyviä pieniä sivuhaaroja, joita katsoja voi mielessään kuvitella laajemmiksi. Silti elokuvaa vaivaa ehkä juuri vain yhden henkilön kautta kuvatut tapahtumat, sillä paljon on tyhjäkäyntiä mukana. Herkkyyttä, satuttavuutta ja jopa nostalgian väreitä saadaan joka tapauksessa aiheutettua. Ei aknea itselleen kannata hankkia, mutta katsoa se kuitenkin kannattaa, jos siihen on mahdollisuus.

Arvosteltu: 21.09.2009

Lisää luettavaa