Matt Walsh tai What is a Woman? eivät välttämättä niminä useimmille suoranaisesti soita kelloja, mutta käsillä olevan dokumentin varsinaiseen kertaluokkaa konservatiivisempaan kohderyhmään lukeutuvalle kuolevaiselle molemmat lienevät olleet huulilla viimeistään miekkosen taannoisen kohutun Dr. Phil -esiintymisen kautta. Kyseisessä episodissa Walsh kävi väittelemässä sensuroimattomassa lähetyksessä valikoitujen korkeamman profiilin transaktivistien kanssa onnistuen asettamaan vastustajansa täysin naurunalaiseksi muutamalla tavalliselle jästille täysin triviaalilla naissukupuolen määritelmään liittyvällä kysymyksellä, joihin viisaat oppineet eivät osanneet antaa minkäänlaista järjellistä vastausta. Sosiaalisen median reaktion kyseiseen jaksoon pystyneekin jokainen arvaamaan…
What is a Woman? keskittyy juurikin samaan teemaan kuin yllä mainittu väittely, mutta studion sijaan Walsh käy kyselemässä aiheesta kokonaiselta joukolta monenkarvaisia aktivisteja, puhuvia päivä ja poliitikkoja. Walshin seikkailun lopputulos on hämmentävä: kukaan naisten oikeuksista paasaavista haastatelluista ei joko osaa tai halua antaa täsmällistä määritelmää naiselle tai naiseudelle, vaan keskustelu toisensa jälkeen ajautuu nopeasti sivuraiteille, jolloin haastateltava tyypillisesti menee sekaisin sanoissaan ja poistuu kiireesti paikalta. Matt Walsh onkin jälkikäteen todennut monen puhuvan pään kertoneen tälle kameran ulkopuolella kieltäytyvänsä kertomasta julkisesti todellisia mielipiteitään mahdollisten ikävien seuraamusten vuoksi; sosiaalisen median aikakaudella tieto liikkuu nopeasti, ja ihmisiä maalitetaan jatkuvasti paljon pienemmistäkin synneistä kuin muutaman määritelmän vuoksi.
Sukupuolikeskustelun määritelmiä koskeva ulottuvuus on kuitenkin vasta osa paljon suurempaa kokonaisuutta. Syy mainitun naiseuden selkeän määrittelyn haastavuudelle liittyykin Walshin ja kumppaneiden dokumentin mukaan nykyiseen transkulttuuriin sekä ilmiön ympärillä käytävään irvokkaitakin piirteitä saaneeseen vasikantanssiin. Postmodernilla ajalla sukupuolisuus ja seksuaalisuus ovatkin muuttuneet biologisista faktoista pelkiksi tyhjiksi subjektiivisiksi kielipeleiksi ja sanahelinäksi, jotka voivat puhujasta ja kuulijasta riippuen tarkoittaa aivan mitä tahansa. Oikeassa elämässä kysymys naiseuden määritelmästä sekä feminismin suhtautumisesta transsukupuolisiin onkin repinyt jo pidemmän aikaa jopa vähemmistöjen oikeuksia ajavia piirejä toistensa kimppuun, rajaisihan eksaktimpi määritelmä raameistaan suuren osan erilaisia naisiksi identifioituvia henkilöitä.
Pienenä sivujuonteena Walsh keskustelee myös aikamme transvillityksestä muutamien vastaantulijoiden, psykologien sekä transsukupuolisten itsensä kanssa. Eräs haastateltavista on perheenisä, joka tuomittiin vuosiksi vankeuteen tämän kieltäydyttyä käyttämästä lapsestaan tämän vaatimaa persoonapronominia, sekä isukin yritettyä oikeusteitse puuttua jälkikasvunsa potentiaalisesti peruuttamattomia muutoksia ja vahinkoa aiheuttaviin hormoni- ja kemikaalihoitoihin. Tietyissä osissa kullan ja hunajan maata sekä sen suurta pohjaista naapuria lapsensa hoitoihin puuttuvan vanhemman käytös rinnastetaan lakituvassa tahalliseen vahingontuottamiseen, niin uskomattomalta kuin asia kuulostaakin. Varsin huvittava on myös kohtaus, jossa alalla työskentelevältä naikkoselta kysytään avoimesti ja kiertelemättä transsukupuolisiin lapsiin piikitettävästä seksuaalirikollisten kemialliseen kastraatioon käytettävästä kemikaalista.
Niin paljon kuin Walshin repäisevästä ja ajatuksia herättävästä populistisesta tyylistä pidänkin, on What is a Woman? kuitenkin mielestäni aivan liian pinnallinen kyetäkseen antamaan varsinaisia vastauksia kahvikuppia syvällisempiin kysymyksiin. Itse olisin kaivannut taitavana ja terävä-älyisenä väittelijänä tunnetulta Walshilta esimerkiksi jonkinlaista sukellusta varsinaiseen gender- ja queer-teoriaan lyhyen historiikin sijaan, samalla aktivistien kielellisen ja loogisen epämääräisyyden korostamisen olisi voinut ulottaa aina aatteen ydinteeseihin asti. Ehkä samaan konkurssiin olisi vielä mahtunut syväluotaavampi katsaus nykyajan ihmisen kieleen ja sukupuolisuuteen liittyvien pakkomielteiden taustoihin sekä Michel Foucault’n kaltaisten suosittujen hahmojen ajatteluun. Postmoderni kielenfilosofia kiemuroineen onkin sellaisenaan kiehtova aihe – ehkä vain liian kimurantti tällaiselle yleistajuiselle dokumentille.
Matt Walshin dokumentin provokatiivisin kohtaus on samalla sen sympaattisin. Kuunneltuaan tarpeeksi amerikkalaisten hämäriä vastauksia tämä päättää suunnata tiensä Keniaan Masai-heimon maille kysymään paikallisilta gender-aatteen hienouksista sekä naisen määritelmästä. Walshin mukaan kenialaisten kieli ja kulttuuri ovat niin erilaisia verrattuna moderniin länsimaiseen pöhinään, että tällä oli erityisiä vaikeuksia esittää näille asiaansa. Lopulta Masai-heimon miehet kuitenkin pystyvät kertomaan tälle oman kansanomaisen selkeän ja yksiselitteisen näkemyksensä naisista naureskellen samalla partaansa valkoisen miehen typeryydelle sekä järjettömille länsimaisille filosofioille. Kysyttäessä masait toteavatkin elävänsä mieluummin pienessä rauhaisassa kyläsessään kuin nykypäivän Amerikassa.
