Denzel Washington ohjasi esikoisenaan koskettavan tositapahtumiin perustuvan tarinan Antwone Fisheristä. Fisher kirjoitti itse käsikirjoituksen tähän leffaan. Laivastossa työskentelevä Fisher (Luke) on liian väkivaltainen luonne. Hän suuttuu aivan liian helposti, siispä hän menee psykiatriseen hoitoon ja tapaa Jerome Davenportin (Washington). Yhdessä he pohtivat Fisherin ilkeää lapsuutta ja kohtaavat hänen menneisyytensä.
Tapaus Antwone Fisher kuulosti aluksi aivan liikaa Will Huntingilta. Se muistuttaakin sitä hyvin paljon elokuvan alkupuolella, mutta sitten se ottaa oman suuntansa. Tämä onkin hyvin tyypillinen amerikkalainen kuvaus itseään etsivästä nuoresta. Antwone joutui kokemaan orpokoteja, kasvatusvanhempia, pahoinpitelyä ja jopa seksuaalista hyväksikäyttöä. Aika rankkaa. Kukaan ei varmasti voi olla tunteilematta katsoessa tätä erittäin surullista selviytymistarinaa.
Tämä ei sorru moniin kliseisiin, ylisentamentaalisuuteen eikä se ole edes kovin sokerinen. Tunnelma on erittäin vahva, joka antaa lisäpisteitä tälle elokuvalle. Washington nousi tämän myötä yhdeksi suosikikseni, mutta koko elokuvan tähti on kumminkin hienosti pärjäävä Derek Luke. Hänen roolisuorituksessaan on mukana aitoa surua ja hän luo henkilöstään erittäin aidontuntuisen persoonan. Osa tästä kunniasta voi mennä myös käsikirjoittaja Antwone Fisherin piikkiin.
On harmi, että näin tasokas pläjäys on saanut Suomessa vain videolevityksen. Tämän tarkoitus ei varmaan edes ole olla mikään mestariteos, vaan pieni tarina erään yksilön taisteluista. Voisin jopa sanoa, että tämän esikuvina voisi olla Forrest Gump ja Will Hunting. Ainakin niitä tämä kerronnaltaan muistuttaa. Molemmille noista tämä joka tapauksessa häviää, vaikka onkin muuten nautittava tapaus.
Jos etsit hyvää ja laadukasta draamaa, niin tämä kannattaa bongata videovuokraamon hyllyltä. Kertaalleen katsottuna hyvä, mutta ostamisesta en sitten tiedä. Ei mikään erikoinen, mutta tutustumisen arvoinen. Keskitasoa suurempaa kumminkin.
