Eletään vuotta 1959, kun pieneen ranskalaiseen kyläyhteisöön saapuu Vianne-niminen (Juliette Binoche) nainen tyttärensä Anoukin (Victoire Thivisol) kanssa. Uskonnollinen, pidättyväinen ja kaikin puolin konservatiivinen kyläyhteisö ei ole kaikista joviaaleinta porukkaa toivottamaan kirkkoa vieroksuvaa ja “radikaalia” Viannea tervetulleksi. Kun vielä naikkonen avaa häpeämättömästi suklaapuodin alkaa erittäin tiukkakurisen pormestari Reynaudin (Alfred Molina) mitta olla täysi. Hän alkaa kääntämään kylän ihmisiä Viannea ja hänen putiikkiaan vastaan, toivoen että nainen ymmärtäisi pakata kimpsunsa ja kampsunsa kiireesti ja häipyä kylästä. Taistelun jatkuessa, pormestarin harmiksi tulevat myös kylän kupeeseen rantautuneet kiertolaiset. Vianne ystävystyy lähemmin Roux-nimisen (Johnny Depp) kiertolaisen kanssa, ja hakee tästä tukea kamppaillakseen pormestarin käännytystyötä vastaan.
Tämä elokuva on Johnny Deppille toinen esiintyminen Lasse Hallströmin ohjauksessa. Ja kuten ensimmäinen, Gilbert Grape, tämäkin elokuva sijoittuu pikkukylään. Rajatun alueen ja vähäisten hahmojen käyttö näyttää sopivan Hallströmin tyylille, sillä hän saa näistä vähistä aineksista koottua jälleen kelpo pätkän. Ohjaus on tehokasta, ja jännitteitä luodaan hyvin hienovaraisesti. Elokuvan tempo ei ole kovin suuri, ja se seikka yhdessä kohtuullisen pitkän keston kanssa saattaa tylsistyttää osaa katsojista.
Elokuva on hyvin kaunis. Kuvaus on onnistunut vangitsemaan ranskalaisen idyllin ja sitä on mukava katsella. Valaistus ja värit luovat elokuvasta hyvin lämpimän ja positiivisen kuvan. Musiikki on hienoa ja tilanteeseen sopivaa. Kappaleita on esittämässä myös Johnny Depp, jonka kitaran soitantaa kuullaan elokuvassa ja sen soundtrackillakin.
Näyttelijöiden suoritukset onnistuivat vaihtelevasti. Mielestäni parhaimman roolin elokuvassa tekee Alfred Molina pormestari Reynaudinina. Molina pikkutarkkana ja vanhoihin kaavoihin kangistuneena pormestarina on oikeastaan ainoa, joka pystyy luomaan elokuvaan tunnelmaa, ja viemään tarinaa eteenpäin. Juliette Binochen rooli on ilmeisesti vain näyttää hyvältä. Muuten roolista jää vähän valju kuva, eli ei todellakaan saamansa Oscar-ehdokkuuden arvoinen. En pitänyt myöskään Hallströmin vaimon Lena Olinin suorituksesta. Mielestäni Olin on yliarvostettu näyttelijätär taitoihinsa nähden.
Elokuvasta lohkeaa myös pienehkö rooli Johnny Deppille. En voi olla ihmettelemättä kuinka noinkin nimekäs näyttelijä ollaan saatu melko joutavanpäiväiseen rooliin. Rouxin hahmolla ei ole tarinassa paljoa tekoa. Se mitä Deppin pitää tehdä, sen hän tekee ammattimiehen ottein. Pelkästä mustalaishurmurin roolista Depp saakoon *** -laakia.
Lasse Hallströmin Pieni suklaapuoti on hyvin lämminhenkinen draama, jonka sanoma on erilaisuuden hyväksyminen. Tarina etenee ihan mukavasti, vaikkakin tempo on hidas. Elokuva kulkee imelyyden rajamailla sortumatta kuitenkaan pahoihin ylilyönteihin. Hallströmin pikkukylädraama jättää mukavan lämpimän mielikuvan, mutta erinomaisten elokuvien joukkoon se ei yllä.
nimimerkki: John Christopher Depp II
