Kun kuulin ensimmäistä kertaa Chris Morrisin, tuon Britannian härskeimmän tv-satiirikon, työstävän kokopitkää komediaa, olin innoissani. Etenkin herran luotsaama pseudoajankohtaisohjelma Brass Eye lukeutuu oman DVD-hyllyni isoimpiin ylpeyksiin. Antaa siis palaa, Four Lions, fanipoikasi on valmis!
…vai onko sittenkään? Morrisin tyyli on ehdottomasti aistittavissa Four Lionsin vireestä, mutta parhaiden tv-spuuffausten kärkevyydestä ollaan vielä kaukana. Lähtökohta on toki herkullisen provosoiva: otetaan pakistanilais-brittiläisten itsemurhapommittajien näkökulma ja kerrotaan erään terrori-iskun tarina kaikessa järjettömyydessään. Lähestymistapa on rehellinen farssi, mutta yhteiskunnallisesta otteestaan huolimatta elokuva kohtelee päähenkilöitään pohjattomalla sympatialla. Lopputulos kulkee jossakin Team American ja Spinal Tapin hämmentävässä välimaastossa tuoden toisinaan mieleen myös Officen – lokerointi on vaikeaa.
Four Lionsin voinee odottaa suututtavan ääriuskonnollisia tahoja, mutta vakavissaan sen tulkitseminen rienaavaksi on yhtä loogista kuin vaikkapa Life of Brianin kohdalla. Uskonto saa toki osansa naljailusta, mutta niin saa myös länsimaisen yhteiskunnan tapa suhtautua kulttuuritörmäyksiin ja hoitaa ongelmansa asein. Päähenkilöiden rajaaminen auttamattoman eksyksissä oleviin jihadisteihin on vitivalkoiselta käsikirjoittaja-ohjaajalta rohkea valinta, ja siitä täytyy antaa pisteet.
Valitettavasti elokuvan komiikka ei ole tasapainossa. Riemukkaimmillaan, etenkin viimeisen puolituntisensa ajan, Four Lions tarjoilee jopa Big Trainin veroisia, odottamattomia ja äkkijyrkkiä naurupiikkejä, mutta hahmojen väliset jännitteet eivät tuota tavoittelemiaan purskahduksia. Dokumentaarinen ote vie näennäisesti lähelle, mutta konfliktit eivät sytytä. Heikoin lenkki lienee Nigel Lindsayn esittämä Barry; lähtökohtaisesti ajatus entisestä äärioikeistolaisesta junttibritistä loikanneena Mekan suuntaan on hauska, mutta loppua kohden kaverilla ei ole muuta tehtävää kuin huutaa roolinsa läpi.
Puutteistaan huolimatta Four Lions on ehdottomasti tarkastamisen arvoinen puheenvuoro päivänpolttavaan aiheeseen. Pitkän taustatutkimuksen vaatinut työ on kenties tylsistyttänyt Morrisin terävimmän kynänkärjen, mutta heikompinakin hetkinään herra on selvästi keskivertoa kutkuttavampi tarinankertoja.
