Slasher-leffoihin friikahtaneet eivät voi olla tietämättä tästä elokuvasta, joka on saanut suurta mainetta suuren jatko-osa plutoonan ansiosta. Siitä huolimatta, että tämä ensimmäinen osa on ollut yksi haukutuimpia jo kohta 30 vuoden aikana, on saavuttanut klassikon aseman, vaikka poikkeaakin paljon jatko-osista yhden legendaarisen fiktiivisen sarjamurhaajan aloittaessa verikekkereet vasta toisessa osassa.
Juonesta vilaisen vain sen verran, että tämä kaikki sijoittuu Crystal Lakella sijaitsevaan suljettuun kesäleiriin, jota nuorret ovat taas aukaisemassa piittaamatta vuosia sitten sattuneesta kaksoissurmasta. Ja, kuten moni varmasti moni thidasjärkinenkin ennestään tajuaa, on joku niittämässä nuoria poikki ja pinoon.
Yksinkertaista, eikö? Kyllähän se on. Se pistää toisinaan ärsyttämään, mutta monen olisi hyvä ymmärtää, että vuonna 1980 ilmestynyt Perjantai 13. päivä oli ilmestymisaikaan vähän toinen juttu nykypäivään verrattuna. Sillois näinkin nykyään tutusta jutusta ei nostettu meteliä, toisin kuin nämä raa’at murhat, joiden takia leffa oli jopa suomessa bannattuna 2000-luvulle asti. Ymmärrän kyllä sen, vaikka tätä leffaa katsoessa tapot eivät näyttäneet järin kauhistuttavilta tai kuvottavilta.
Näyttelijäsuorituksista ei voi oikein mitään hyvää sanoa yksitoikkoisen juonen lisäksi. Näyttelijäryhmä koostuu enimmäkseen hahmoluokaltaan ympäriinsä hilluvista jästipäistä, joilla ei ole kuin kolme tarkoitusta: bilettäminen, seksi ja kuoleminen murhaajan kynsissä. Tuttu juttu! Missään teinikauhussa ei löydy mitään samastuttavaa henkilöä, jonka puolesta voisi pelätä. Ei, sen sijaan odottaa jonkun niistä hyypiöistä heittävän lusikkansa nurkkaan, jotta pääsisi kohti leffan loppua. Leffassa siis ainut valopilkku on murhaajan, näin alkuun, kunnes leffan lopussa homma menee senkin osalta överiksi.
Leffa ei kumminkaan ole ihan toivoton tapaus, vaikka arvosteluni kohdalla se kävisi ilmi. Elokuva on yökohtauksissa mukavan synkkä ja kolkkoa tunnelmaa nostava, ja murhaajan silmistä kuvaaminen on mukavaa katseltavaa. Vaikkei tämä vielä olekkaan lätkämaskipäinen Jason Voorhees, on tämäkin tappaja onnistunut, kunnes leffan loppu vetää äkkiä mielen matalaksi todellisen murhaajan paljastuttua. Varmasti olisi ollut mahtava ratkaisu, jos se ei oltaisi ikinä paljastettu katsojalle. Tämä voisi olla jopa parempi kuin yksikään niistä miljoonista jatkoista.
Tästä se siis on saanut alkunsa? Jasonin legendaarinen taivallus on lähtöisin näinkin latteasta pätkästä? Kyllä niin on asia. Sean S. Cunninghamin legendaksi muotoutunut ohjaustyö on alkanut näin mitään sanomattomana, vaikka respektiä tulee tämän klassisuudesta ja olemisesta yksi niistä esikuvista tuhansille saman kaltaisille teinislashereille. Tämä on ehkä kulttiklassikko, mutta on silti melko eloton ilman Jason Voorheesia. Hänen näkyminen jatko-osissa on herkullisempaa katseltavaa.
13. helmikuuta ilmestyvässä uusintaversiossa odotan homman hoituvan paljon paremmin, oli tämä niitä tärkeimpiä slashereita tai ei. Ainakaan Jason ei tule puuttumaan koko sopasta.
