Gavilan (Ford) ja Calden (Hartnett) ovat kyttäpari jotka ajautuvat selvittämäään räppiartistien joukkomurhaa Hollywoodilaisella klubilla. Gavilan on rahavaikeuksissa painiva veteraaniosaston poliisi, kun taas Calden nuori, uransa alkutaipaleella oleva etsivä. Kyseessähän on siis parivaljakkopläjäys ihan tutunoloisin kuvioin, paitsi pientä eroa tavanomaiseen poliisipläjäykseen on tiedossa…
Molempia yhdistää se seikka että kyttähommat eivät oikein leipätyönä nappaa vaan sivussa on touhuttava muutakin. Gavilan toimii vapaa-ajallaan kiinteistövälittäjänä, tosin huonolla menestyksellä ja nuorempi kyttä taas haaveilee näyttelijän urasta. Työ ja sivutyö haittaavat tietenkin harrastuksia ja päinvastoin. Näin yritetään saada aikaan hassuja tilanteita ja sähellystä, aika mitäänsanomattomalla tavalla.
Siis mennään suoraan asiaan. Murha Hollywoodissa ei ota toimiakseen oikein millään tasolla. Se tietenkin yrittää olla sitä kaikkea mitä kansa rakastaa: toimintaa, komediaa ja niin edelleen. Ford tuntuu jotenkin olevan aika hukassa koko ajan, Hartnettista puhumattakaan. Tarvittava “kemia” äijien väliltä jää puuttumaan täysin. Muutamassa kohdassa Ford pistää vanhuutensa peliin ja taisinpa pari kertaa jopa hymyillä -tästä elokuvan pisteet.
Mukaan on ängetty kivaa kontrastia mustan musiikin vanhemmalta Motownin puoleta, pääasiallisesti kun taustalla länkyttää nykypäivän räppäreiden molotus rasittavuuksiin asti. Cameo-rooleissakin nähdään alojen kasvoja, jos jotain jaksaa innostaa. Kun alkuasetelmat ovat katsojalle hyvinkin pian selvät voidaankin ryhtyä tylsistymään loput puolitoista tuntia. Nyt jopa hereillä pysyminen tuotti vaikeuksia ja voin vain kuvitella jos olisin joutunut kiemurtelemaan koko vajaat 2 tuntia leffateatterin penkissä.
Tuloksena on kummallinen sekamelska puolivillaista sekoilua suhteellisen typerillä letkautuksilla. Edes Hollywoodin ironisointi eri aiheista ei sekään oikein ota onistuakseen, samat vitsit kierrätetään menneiltä vuosilta. Väkivallan ja puolihuolimattoman, kevyehkön komediallisen meiningin sekoittaminen ei ole oikein koskaan jaksanut innostaa. Sitä se ei tee nytkään. Linjattomuus pääsi häiritsemään tällä kertaa liikaa. Kun laitetaan aivot narikkaan, niin eikö senkin voisi tehdä tyylillä ja asenteella?!
