Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantansseja ja näköjään virolaista elokuvaa. Enpä ole maan elokuvatuotantoon aikaisemmin tutustunutkaan, mutta oletinkin sen olevan samanlaista elokuvien kehitysmaatuotantoa kuten itä- ja pohjoisnaapurinsakin tuotanto.
Ensimmäinen maailmansota on juuri päättynyt ja saksalaiset ovat perääntyneet baltian alueelta kotiin nuolemaan haavojaan. Venäläiset sen sijaan ovat nyt kovin kiinnostuneita baltian alueesta ja varsinkin Virosta. Venäjän joukot hyökkäävätkin Viroon ja virolaiset puolustavat maataan taitojensa ja resurssiensa mukaan. Koska taistelutahtoa kansalla ei tunnu olevan, joukot koostuvat lähinnä vanhuksista, koulupojista ja jonkinlaisesta suomalaisjoukosta, jota ei sen tarkemmin tässä kuvata. Tämä tarina kertoo noista koulupojista.
Sotaelokuvafanina tuli tällainenkin teos sitten hankittua. En ole historiantuntija, joten en osaa sanoa menivätkö tapahtumat yli 80 vuotta sitten pääpiirteittäin kuten tässä tarinassa kerrotaan, mutta olettaisin niin. Elokuvalla ei mielestäni juuri muuta arvoa olekaan kun historiallinen arvo. Toki virolaiset itse saattavat kokea tämän omana Tuntemattomana sotilaana, mutta meikäläistä tämä ei säväytä.
Näyttelijäkaartista oli luonnollisesti entuudestaan tuttu ainoastaan suomalainen Frantzen, jonka rooli kuitenkin oli niin pieni, että muuten hyvistä rooleista tuttu mies ei saa tähän puhallettua henkeä. Muu näyttelijäkaarti oli juuri sitä mitä esittivätkin: koulupoikia. Toki elokuvan puolesta voi sanoa että parissa taistelukohtauksessa tunnelma oli ihan sellaista kuin sotakuvassa voisi olettaakin, mutta pääasiassa tarina jää varsin kevyeksi eikä kenenkään tarina filmissä pääse kehittymään kovin syvälliseksi. Kun ei kolahda niin ei kolahda.
