Ammoin Ruohonleikkaaja oli minulle sitä, mitä Blade vaikuttaa olevan monelle muulle nykyään. Kysehän on tietysti vain yhdestä kököstä SciFi-tekeleestä, mutta kieltämättä tämä Stephen Kingin novellin pohjalta muokattu Frankensteinin hirviö-muunnelma sisältää joitain rippeitä syvistä ajatuksista ja onnistuu pysymään koossakin loppuun asti (samaa ei voi sanoa jatko-osista…). Ja olihan tämä aikanaan tekninen läpimurtoelokuva tietokoneanimaation saralla. Mutta aivotoiminnan harjoittaminen tämän leffan aikana on suorastaan synti ja häpeä.
Tri Larry Angelo (Brosnan) tutkii simpansseja. Hän on yksi päätekijöistä kokeessa, jossa testataan armeijan uusia aseita. Humaanina heebona tohtori ei tahtoisi vahingoittaa ketään, mutta ylempi johto vaatii yhä kovempia otteita. Kun tohtori Angelo vielä sotkee kokeisiinsa hyvää hyvyyttään imbesillin ruohonleikkaajansa, Joben (Fahey), pääsee piru irti. Joben älykkyys kasvaa huikeasti ja mies saavuttaa sellaiset ulottuvuudet, että ohimosuonet senkun pullistelevat ja kaikki hänen tielleen osuvat toivovat, etteivät olisi koskaan syntyneetkään. Kun hätä on suurin soitetaan tohtorille.
Brosnan on OK, elokuvan kantava voima. Faheyn Jobe ei pelkästään tyhmistele tai tapa vaan on hahmossa muitakin ulottuvuuksia. Hirviöllä on tekoihinsa syy, joskaan ei oikeutta.
