There’s no business like show business. Katsoja viedään leffan alussa keskelle teatterinäytelmän kenraaliharjoitusta. Asiat eivät tunnu menevän vielä ihan putkeen vaikka näytäntöä aletaan pyörittämään vuorokauden sisällä. Micheal Caine on diktaattorimainen teatteriohjaaja, joka yrittää ruoskia laumaansa parempiin suorituksiin.
Ensin ajattelee, että tällainen näytelmäjuttuko tämä onkin. Ajatukset alkavat pikkuhiljaa hiipua sillä käsikirjoitus paljastuu oikeasti hauskaksi. On mukavaa seurata näytelmän harjoituksia ja sen sekunnilleen etenevää ajoitusleikkiä.
Kun kenraaliharjoitus on vihdoin saatu pulkkaan voi varsinaiset esitykset alkaa. Leffan katsoja tietää nyt mitä näyttämöllä tulisi tapahtua. Pläjäyksessä keskitytään pieleen meneviin näytöksiin. Katsoja pääsee vertaamaan kohellusta originelliin kässäriin.
Kun homma käynnistyy todenteolla niin moottori jyskyttää hämmästyttävällä vauhdilla. Sana tuntuu olevan käsikirjoittajalla hallussa. Pitkästyttäväksi luultu leffa onkin oikeastaan kaikkea muuta haukotteluja herättävä. Lopussa kohellukseen ja vauhtiin meinaa hiukan jo turtua kun sitä on niin paljon. Leffassa ei ole havaittavissa pahempia suvantovaiheita… Tämä homma naurattaa takuulla!
