Aikoinaan kun kymmenvuotiaana iltoja yksin koiran kanssa vietin, löytyi äidin videohyllystä joskus 80-luvun puolella telkkarista nauhoitettu video. Siinä oli puolitoista tuntia Tuulen viemää ja Sumujen silta. Tuli sitä muutaman kerran katsottua ja hyvä oli. Nyt vuosia myöhemmin on vielä parempi.
Myra (Vivien Leigh) on balettitanssija, joka tapaa nuoren kapteeni Roy Croninin (Robert Taylor) suojautuessaan Lontoon pommitukselta. Pikaisesti he rakastuvat ja aikovat naimisiin, mutta eivät ehdi kun Roy lähetetään rintamalle. Myra ja hänen ystävänsä Kitty (Virginia Field) erotetaan balettiseurueesta ja vaikeudet alkavat.
Sumujen silta on ehdoton melodraamaklassikko, aina kun luulee, ettei asiat huonommin voi mennä niin alamäki vain jyrkkenee. Ohjauksessa ei ole valittamista, vaikka nimi Mervyn LeRoy ei tuo muuta mieleen kuin tämän elokuvan. LeRoy osaa luoda sopivan haikean dramaattisen, mutta hieman romanttisen tunnelman. Mainittakoon, että Sumujen silta perustuu Robert Sherwoodin näytelmään ja tietenkin Hollywoodin käsittelyssä se on siloisempi, mutta ei silti lainkaan huono. Käsikirjoitus on erittäin onnistunut. Alku on onnellinen ja melkeinpä huoleton, mutta sitten siirrytään vakavan draaman pariin. Draama ei ole painostavaa, mutta sen olemassaolon kyllä tiedostaa. Erityisesti näyttelijäpuoli on onnistunut. Vivien Leigh on täydellinen Myran rooliin ja tekeekin ehdottomasti yhden parhaista roolisuorituksistaan. Taylor on erinomainen romanttiseen miespääosaan ja hänen ja Leighin kemiat toimivat hyvin. Maria Ouspenskaya on mainio tyrannimaisena madame Kirowana, vaikka parhaiten muistan hänet sympaattisena Janouna elokuvassa Sanovat sitä rakkaudeksi. Näyttelijöissä ei ole lainkaan heikkoja lenkkejä, sivunäyttelijätkin ovat juuri oikealla paikallaan. Pituutta ei ole liikaa, eivätkä ns. onnelliset kohdatkaan ole siirappisia. Yksinkertaisesti Sumujen silta on katsomisen arvoinen klassikko.
nimimerkki: LeffaPopcorn
