Vuonna 2003 ilmestynyt thaimaalainen toimintaelokuva Ong-Bak oli hienointa mitä martial arts elokuvalle on tapahtunut pitkään aikaan. Elokuvassa todellakin tehtiin kaikki liikkeet itse, eikä sorruttu vaijereilla pelleilyyn, mikä on tullut jo tavaksi nykyisin toimintaelokuvia tehdessä. Elokuvan päätähti Tony Jaa teki uskomattomia liikkeitä kameran edessä, ja saikin katsojat haukkomaan henkeään.
Saman tekijätiimin uudempi elokuva Tom Yum Goong oli minulle koko vuoden 2005 odotetuin elokuva. Traileri tuli katsottua reilun puolen vuoden odotuksen aikana toistasataa kertaa, ja kun elokuva oli vihdoinkin käsissäni, niin haukoin henkeäni: Vihdoinkin odotus olisi ohi.
Katsomassani versiossa ei ollut minkäänlaisia tekstityksiä, mutta juoni tuli kuitenkin selväksi. Tätä pitäisi noin periaatteessa helpottaa se, että noin puolet elokuvasta on puhuttu Englanniksi, mutta thaimaalaisten ääntämänä Englanti ei todellakaan ole niitä helpoimpia kieliä. Juoni kuitenkin kertoo kahdesta varastetusta norsusta, joita sitten Tony Jaan esittämä nuorukainen lähtee raivokkaasti etsimään. Mukaan tungetaan sitten vielä laitonta eläinkauppaa ja kiinalainen rikollissyndikaatti.
Elokuvan ensimmäinen tunti sai minut todella vihaiseksi. Hienoja taistelukohtauksia ei ollut kuin yksi noin minuutin mittainen pätkä, jossa Jaa käy pistämässä talollisen roistoja sairaalakuntoon. Muuten elokuvan ensimmäisen tunnin toimintakohtaukset ovat Hollywoodtyylisiä ammuskeluja, joissa räjähtelee vähän väliä. Onpa mukana mielestäni typerä lähitaisteluvirityskin, jossa roistot käyttävät BMX-pyöriä. Lisäksi juonta yritetään rakentaa liikaa, mistä tuleekin elokuvan suurin ongelma, sillä tätä ei kukaan katso juonen takia, varsinkaan kun se on näin kömpelösti tehty.
Kuitenkin kun ensimmäinen tunti oli kulunut, niin taistelukohtauksia alkoi sadella. Näissä Tony Jaa sitten osoittaakin, miksi hän onkin tämän hetken lahjakkain toimintanäyttelijä. Mies suorittaa liikkeensä sellaisella ketteryydellä, että gasellitkin jäävät kateelliseksi. Tätä vielä tukee lähes täydellinen toimintakoreografia. Esimerkiksi kohtaus, jossa Tony Jaa ottaa yhteen capoierataistelijan kanssa, on todellista koreografian juhlaa. Lopputaistelussa kuitenkin homma pistetään kunnolla käyntiin, ja kohtaus onkin yksi komeimpia missään toimintaelokuvassa. Luut rutisevat ja isot miehet huutavat, kun Tony Jaa kaataa porukkaa kuin puskutraktorit Amazonin sademetsiä. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa hengittää, sillä elokuvan viimeiset 15 minuuttia ovat todellinen tajunnanräjäyttäjä. Näin hienoja toimintakohtauksia ei todellakaan tehdä enää missään muualla!
Prachya Pinkaew ja kumppanit tekivät jälleen kerran loistavan elokuvan, joka ei yllä kuitenkaan aivan Ong-Bakin tasolle. Ensimmäinen tunti on todella tylsää katsottavaa, sillä Tom Yum Goong yrittää liikaa elokuvallisesti, ja näin ollen putoaa tuolla alueella entistä kovemmin. Myös näyttelijöiden sönkkäämä englanti on hirveän kuuloista. Elokuva kuitenkin palkitsee ne, jotka jaksavat uskoa, että kyllä sieltä loppujen lopuksi tulee vielä niitä hienoja taisteluita. Kun ne taistelukohtaukset viimeinkin tulevat, niin kyseessä on todellinen Tony Jaan show. Minulle Tom Yum Goong oli ehdottomasti vuoden 2005 elokuva heikkouksistaankin huolimatta. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka pitivät Ong-Bakista.
nimimerkki: Nosoki
