Kun olen tarkastanut leffan, voisin helposti antaa sille ikärajaksi kielletty kaikilta.

23.12.2006 19:57

Arvioitu elokuva

Alkuperäinen nimi:Devon's Ghost: Legend of the Bloody Boy
Valmistusvuosi:2005
Pituus:90 min

Vuokrasinpa taas vaihteeksi 7 elokuvaa, joista yksi on tämä kamala pökäle, Devon’s Ghost: Legend of the Bloody Boy. Takakannen perusteella leffaa voi jopa pitää mielenkiintoisena, mutta se jääkin vain myyntikikanomaiseksi mahtailuksi. K-18 -merkintä on aivan turha, joka valitettavasti omaa mielenkiintoani elokuvaa kohtaan nosti. Korkea ikäraja johtunee siitä, ettei elokuvaa ole tarkastettu Suomessa, mutta nyt kun olen sen tarkastanut voisin helposti antaa sille ikärajaksi kielletty kaikilta. Niin suurta kuraa koko leffa on. Sen pituuskin aivan liian pitkä, vaikka se onkin vain n. 1h 22min.

Juonihan menee jotakuinkin näin. Devon Anderson näki pienenä vanhempiensa murhan ja katosi tämän jälkeen. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin legenda Devonin haamusta nostaa päätään. Eikä aikaakaan, kun legenda käy todeksi, Devon on palannut, murhanhimo kasvollaan.

Koko homman kruunaa epäjohdonmukainen kerrontatyyli. Ohjaajat ovat olleet täysin hukassa tai tietämättömiä elokuvan tekemisestä. Tuskaa lisäävät näyttelijät, jotka on revitty kuin jostain, enpä sanokaan mistä. Tässä pökäleessä naiset ovat rumia, eikä heillä ole edes tarvittavaa talenttia elokuvaa varten. Osaamisen puute saattaa tosin johtua ohjaajien osaamisen puutteesta. He eivät edes yritä saada näyttelijöitä olemaan vakuuttavia. Vain yksi, siis vain yksi kohta on suhteellisen vakuuttavan oloinen. Eikä silläkään ole mitään tekemistä pökälemäisen pääjuonen kanssa. Devon’s Ghost on erinomainen esimerkki siitä, ettei nuorille rikkaille saa antaa Amerikassa valtaa tehdä elokuvaa. Tuntuu kaikki tekisivät ensimmäistä elokuvaansa.

Pakko tässä on vielä mollata ohjausta oikeen urakalla, koska niin syvältä se on. Ohjaajien epäjohdonmukaiset leikkaukset ja niin sanotut pelottelukohdat onnistuvat latistamaan koko leffan tunnelman alinpaan helvettiin. On vaikea kuvitella, että vielä 2000-luvulla voidaan tuottaa tällaista Ö-luokan kauhukommeltelua. Tahaton komiikka olisi voinut toimia Devon’s Ghostin ainoana pelastajana, mutta sitäkin alkaa tulla vasta elokuvan viimeisellä kymmenellä minuutilla. Vielä, kun gore on huononpaa kuin monissa ihan aidosti hyvissä harrastelijaelokuvissa, ei ole vaikeaa nimetä 2000-luvun huonointa elokuvaa, ja sen nimihän on Devon’s Ghost: Legend of the Bloody Boy.

nimimerkki: Tumppimies

Arvosteltu: 23.12.2006

Lisää luettavaa