On hienoa, että Stephen King tykkää pelailla numeroilla. Oikeasti. Parhaimmillaan tornisaagan 19-kikkailut yms. tuovat jopa hyvin Lost-fiiliksen (sarjaa seuranneet ymmärtänevät, mitä tarkoitan). Silti yks plus neljä plus nolla plus kahdeksan on hei kolmetoista, se paha numero -temppu menee jo överiksi. Lähinnä siksi, että se on vain kehno tekosyy kehnolle leffalle.
1408 oli alun perin vain esimerkkipätkä Kingin kirjoitusopukseen, mutta sitten stoori alkoi elämään omaa elämäänsä, kasvoi novellin mittoihin ja päätyi kokoelmalle. Leffanaineksia siinä ei ole lähtökohtaisestikaan. Kuluneet aiheet (paha numero 13, kirjailijahahmo pääosissa ja kirottu rakennus huolena) on pyritty vain peittelemään numeromytologian alle.
Jos 1408:lla on novellina hetkensä, niin ne ovat siinä, kun huone alkaa julmuutensa ja kaikki muuttuu yhdeksi surrealistiseksi visioksi, näyksi toisesta maailmasta. Leffaversiossa tämäkään ei toimi, sillä kun huoneen terrorin pitäisi rävähtää silmille, alkaa tyhjäkäynti. Enslin tuntuu säikkyvän liian nopeasti ja kliimaksinrakentelu kärsii. Kärsivien listalla ovat myös supersankarimme John Cusack sekä katsoja itse. Cusackin kehuttu ns. stoorin kannattelu yksinänsä horjahtelee sekin juonen särmättömyyden kanssa käsi kädessä.
Toinen (vaiko peräti kolmastoista tuolla loputtoman pitkällä listalla?) ongelma on leffan päämäärättömyys. Tekijät tuskin itsekään tietävät pitäisikö huoneen taian herättää sisäisiä traumoja ja menneisyyden aaveita uhrissaan vai iskeä tuhoaaltona vasten kasvoja. Tämä puolivälin versiointi on liian lame kauhuksi, ja liian vauhko hiotuksi trilleriksi. K13-leima piti saada kai sen kuulun kolmetoista on pahis -leikin takia. Ja loppu leikata uusiksi nössön testiyleisön takia. Moinen alkaa olemaan jo enemmän sääntö kuin poikkeus etenkin kauhun kohdalla.
1408 on liian hidas ja kömpelö toimivaksi leffaksi. Vaikkei sitä verrattaisikaan epäreilusti sukulaiseensa Hohtoon, niin silti kylmä totuus on, ettei 1408 pärjää edes minisarjaksi venytetylle Kingin Rose Redille. Siispä kun leffan käännekohdaksi aiottu lisätwisti asetetaan esille niin näkyvästi, että lähes jokainen näkee kuinka juoni kompastuu omiin kengännauhoihinsa ja putoaa portaat alas niskansa taittaen, ollaan hyvin lähellä pohjamutaa. Vaikka 13. kerroksessa (tai 14. kerroksessa, miten kukakin ajattelee) asti pitäisi kiikkua.
