Kosto. Se ei katoa minnekään, ei ainakaan lännenelokuvien top 5- aiheista. Hyvä niin, sillä kosto on tämänkin elokuvan päävoimavara. Se paistaa John Cusackin päättäväisen ilmeen takaa kuin kultapaikka pelurin suusta.
Cusack esittää Myrl Reddingiä, hevosmiestä, joka härkäpäisyyttään joutuu ikävyyksiin. Omapäinen ja ketku rahamies (Jones) iskee Reddingin kimppuun, kun parille tulee suukopua politiikasta. Ketku nappaa Reddingiltä pari hevosta ja pieksee hienot eläimet piloille. Osansa saa myös Reddingin intiaaniapuri. Tämä sytyttää sodan muutoin niin kovin leppoisan hevosmiehen ja katalan maanomistajan välille. Kun paikallinen lakikin on ketkun vallan alla, ottaa Redding lain omiin käsiinsä. Mies vannoo tekevänsä kaikkensa, jotta hänen työmiehensä saa korvauksen vammoistaan ja hevoset hoidetaan takaisin kuntoon. Peli menee veriseksi, vaikka hevosmies miten yrittäisi pitää taistelunsa hallinnassa.
Jack Bullin paras osa on John Cusackin roolityö. Mies sopii osaansa kuin valettu, vaikka eihän sitä suuremmin tarvitse ihmetelle, kun leffan käsikirjoittajakin on yksi Cusackeista. Joka tapauksessa John Cusack tekee niin vahvan suorituksen, että leffaa kannattaa katsoa jo pelkästään sen takia. Rainan toinen loistava näyttelijä on John Goodman, joka on aina tehnyt vaikutuksen jo pelkällä massallaan. Goodmanin esittämä tuomarihahmo Joe B. Tolliver on niin mainio, että harmittaa monen vanhemman länkkärin puolesta. Olisipa niissäkin nähty moista.
Jack Bull on pienproduktio, vaikka hyvältä näyttääkin. Se ei ehkä tarjoa kovin erikoista tarinaa, saati sitten järisyttävän mahtipontista loppuratkaisua. Silti leffa mykistää ainakin hetkeksi. Western elää taas.
