ITV:n Poirot-versiointien sarja senkun porskuttaa eteenpäin vauhdilla – joskin harmaiden aivosolujen virittelypaikkana toimii tällä kertaa (suomalaisille jotenkin niin tutusti) matkalle hyytyvä juna.
Liekö sitten talvinen tuiske, junaongelmat vaiko introon pikatahtiin sullottu traumaattinen kokemus syynä, mutta belgialaisetsivää tuntuu masentavan tällä kertaa oikein kunnolla. Suu mutrussa mennään ratkaisupiiriä kohden ja ohjaajalla on kai jokin pakkomielle kuvata Suchet’n kaljua päälakea ja dramaattista tuijotusta. Uskonnolliset teematkin putoilevat mukaan hieman kummastuttaen.
Idän pikajunan arvoitus on kuitenkin 2000-luvun Poirot-näkemyksistä alkuperäiselle tarinalle ehkäpä kaikkein uskollisin, mikä herättää kysymyksen, etteikö kukaan muistanut kertoa ohjaajalle, että elokuvasta julkaistiin jo 70-luvulla kuulu ja arvostettu, niin ikään kirjalle uskollinen versio, ohjaajanaan Sidney Lumet ja tähtinään mm. Finney, Connery ja Bergman. Ehkäpä siis niitä viimeisillä leffatuotantokausilla reilusti mukaan ympättyjä nykyaikapäivityksiä olisi tällä kertaa voitu käyttää.
Idän pikajunaan sijoittuva murhamysteeri erottuu pitkäksi venyneessä leffasarjassa, mutta ei edukseen. Suchet näyttää roolissaan parikymmentä vuotta liian vanhalta – kiitos yliampuvan draamalinjan – ja leffa jää kertakäyttöä kertakäyttöisemmäksi tapaukseksi.
