Progen, hardrockin ja popin välimaastoissa seikkaileva Asia julkaisi 1982 ensimmäisen levynsä. Bändi pantiin telakalle kolmen hienon levyn jälkeen 1985. Kyseinen DVD on kuvattu Nottinghamin Central Studiolla Asian uuden tulemisen yhteydessä -90. Taltiointi tuotiin julkisuuteen vasta -97… eikä ihme. Keikasta paistaa läpi bändin pitkä tauko ja sen huomaa soittopuolesta. Varsinkin rumpali Carl Palmer hötkyilee väliin korviinpistävästi.
Kun muutakaan matskua ei ole kasassa DVD-julkaisuun niin räävitään sitten tästä. Mistä lie yleisö koottu kuvauksiin, välillä tuntuu että olisikohan vanhat rouvat viereisestä bingosta ja loput satunnaisia ohikulkijoita. Kun soittajia eikä yleisöäkään homma tunnu oikein nappaavan niin eihän tässä mistään huippuaktista voida puhua.
Bändin keulakuva John Wetton muistuttaa enemmän yläasteen musiikinopettajaa kuin rockstaraa. Polkkatukkainen Geoff Downes nyökkii puupökkelömäisenä monipuolisen (ainakin määrältään) kosketinpatterin takana. Kitaristi Steve Howen seuraaja Pat Thrall on oikeastaan ainoa bändissä joka yrittää saada jonkinsorttista meininkiä aikaiseksi. Äijän touhuilua katsellessa tuntuu kuitenkin että tämä kuuluisi tiluttelemaan hiukan raskaampaan heavy-ryhmään ja kontrastin takia elkeet tuovatkin välillä Spinal Tapin mieleen. Pat viihtyi/pidettiin Asiassa vain livesoittajana vuoden-pari.
Kun on kyse musaplätystä niin sanottakoon sananen teknisestä toimivuudesta. DVD:n soundit ei päätä huimaa, dolby 2ch tulee vähän kuin putkesta ja parempi vaihtoehto oli siirtyä stereoääneen joka menettelee. Soundipuoli on pettymys sillä kulkihan Asia aikoinaan Toton ja Rushin ohella soundipolitiikan kärkikaartissa… luulisi että homma olisi saatu pienellä vaivannäöllä ruuvattua kohdilleen. Plätyn kuvasuhde on perusvideo 4:3 ja livepläjäyksen kesto 50 minuuttia (11 biisiä) joka minkätahansa mittapuun mukaan on lämppäribändin setin pituus. Mukaan levylle on ympätty myös promovideo kuvattuna Moskovan Punaisen torin räntäsateessa soitantona. On siinä olleet Sergeit ihmeissään kun Korgit saa kastua hymyssä suin. Mukana plätyllä on myös ainakin suomalaisittain omituisen niminen biisi Kari-Anne jonkinsorttisena raakademo-versiona.
Plätty on osa DVD-sarjaa, joka kantaa nimeä Classic Rock Legends. Asian kolme ekaa levyä on soinut silloin tällöin soittimissani reilut kymmenen vuotta. Olisi ollut ehkä hyvä olla näkemättä tämä vaisu keikka. Kaikesta huolimatta on kuitenkin todettava, että hienoahan se on että joku kuvallinen live-plätty bändiltä omasta hyllystä löytyy. Päälle jäänyttä fiilistä pitää yrittää paikkailla uudemman kerran mallasjuoman avustuksella kaveriporukassa. MusaDVD:t ovatkin parhaimmillaan juuri sopivan henkisissä illanistujaisissa.
Ettei DVD:n kestosta tule sanomista niin 80 min tulee täyteen kun lisää mukaan n. 20 minuutin mittaisen ristiotannan sarjan muista DVD-julkaisuista… Niin ja onhan Asia kasassa edelleen, mutta joidenkin bändien ura vaan lakkaa kiinnostamasta jossain vaiheessa ja mielenkiinto keskittyy muutamiin ensilevyihin. Kysymys ei ole kuitenkaan Indie-Success -ilmiöstä 🙂
