Tähtitaivas talon yllä kertoo kolmen naisen tarinaa suvun omistamalla tilalla. Kolmena eri aikakautena kolme saman suvun naista joutuu selvittelemään omia arvojaan aikakauden myllerryksessä. Jatkosodan pauhatessa Saima (Irina Björklund) joutuu pohtimaan tunteitaan rintamalla taistelevaa miestään ja yllättäen apumieheksi saapunutta sodassa haavoittunutta Toivoa (Leo Honkonen) kohtaan. 1970-luvulla elävä Saiman tytär Tuulikki (Meri Nenonen) haaveilee hippikulttuurin aikakauden mukaisesti kaupungin sekasorrosta pakenemisesta ja paluusta maalle viettämään yksinkertaisempaa elämää. Todellisuuden karu luonne tulee kuitenkin vastaan. Kehityksen kulkiessa eteenpäin ei tunnu olevan keinoa palata vanhaan. Tuulikin tyttären Sallan (Elin Pettersdottir) tarina sijoittuu nykyaikaan, kun hän palaa takaisin sukunsa tilalle viimeistelläkseen väitöskirjansa. Akateemisuutensa taakse kätkeytyvä Salla joutuu kamppailemaan yhteiskunnan odotusten kanssa.
Sen sijaan, että jokaisen naisen tarina kerrottaisiin yksitellen jossakin tietyssä järjestyksessä, elokuva hyppii eri aikakausien välillä tuoden mukaan omaperäisen lähestymistavan. Samalla katsoja pystyy paremmin hahmottamaan aikakausien välisiä yhteyksiä. Aikakausien välillä hypitään melko tiuhaan tahtiin, eikä jokaiselle leikkaukselle aina löydy järkevää syytä. Siirtymät on muutoin suoritettu taitavasti ja kukin tarina saa arvoisensa päätöksen. Välillä luodaan onnistunutta jatkuvuuden tunnetta suvun jäsenten välillä, kun heidät esitetään samassa tilassa tekemässä samoja asioita.
Elokuvan alussa presentaatio ei pääse täysiin oikeuksiinsa tarinoiden laahatessa. Ne lähtevät liikkeelle melko hitaasti ja tylsästi. Dialogi laahaa välillä maata ja tuntuu arkiselta jutustelulta, eikä homma tunnu etenevän minnekään. Tarinoihin saadaan lisää puhtia, kun naisten sisäiset konfliktit raottavat päätään. Tahti ei nopeudu, mutta kokonaisuus muuttuu tylsähköstä arkipäiväisestä draamasta ajatuksia herättäväksi aikalaiskuvaukseksi.
Ensi kuulemalta Tähtitaivas talon ei välttämättä houkuttele lähtemään teatteriluukulle. Elokuva ei ole tapahtumarikkaimmasta päästä eivätkä tarinat lähde liikkeelle kovin verkkaisesti, mutta kun katsoja sitoo tapahtumat kunkin aikakauden kontekstiin, on käsissä hyvinkin ajatuksia herättävä elokuva.
