Kun tästä alkaa tykätä, niin kohta on jo kiintynyt.

Mä elän tätä mun samaa elämää. Mä oon se sama ihminen, joka mä olin jo viisitoistavuotta sitten, vaikka tuntuu, että siitä on jo niin kauan, että sitä ihmistä ei enää oo olemassa. Tässä mä kuitenkin vielä olen – lihaa ja verta! Joskus kun herään unesta, niin oikein hätkähtäen katson ympärilleni ja totean, että maailma pyörii vieläkin, mutta tää maailma ei oo sellainen, kun mä joskus kuvittelin. Ei aikuisuus tarkoittanutkaan vapautta. Päinvastoin…mut kahlittiin valmiiksi luotuun systeemiin, jota kutsutaan yhteiskunnaksi. Mä tiedän, että en pääse tästä systeemistä ikinä irti, tai pääsen mä joskus, mutta silloin mua ei enää oo olemassa. Joudun hyväksymään sen, että elämän on pakko olla täynnä painetta ja stressiä. Meidän ihmisten on pakko ehtiä tekeen ja saavuttaan kaikkia erilaisia asioita ennen kuin me kuollaan. Tää oravanpyörä on oikeesti niin raskasta, ettei mielikuvitus riitä enää kun dokaamisen jos haluaa päästä tästä kaikesta paskasta irti. Tai no onhan mulla tossa noi DM-levyt, jotka pystyy viemään mut hetkeksi muihin ajatuksiin. Tää DVD on ainakin ihan helmi. Kaikille tää ei tietenkään toimi, mutta kun tästä alkaa tykätä, niin kohta on jo kiintynyt.

Dave Gahan on juuri tällä videolla karismaattisimmillaan. Video on muutenkin visuaalisesti kaunis. Se tuo mieleen kylmän kirpeän syysillan ja ensimmäiset kesälomanjälkeiset koulubileet, kännit ja katseet siltä tietyltä. Kaunis syntikkatausta vie ajatukset pitkälle pois kaikesta. Stripped kuullaan muuten myös elokuvan Say Anything musiikkiraidalla. Tribuuttina tämän on esittänyt mm. Rammstein.

Hidasta DM:ää, laulusolistina itse biisinikkari ja Mr. Herkkyys, Martin Gore. Video muistuttaa lähinnä keikkataltiointia. Goren vaatteet ja hiukset ovat jäätävintä kasarimuotia. Itse biisi on äärettömän kaunis melodinen laulu rakkaudesta. Somebodyn ohella yksi realistisimmista rakkauslauluista, mitä ikinä on kirjoitettu. Tällaisia parisuhteet usein ovat.

Mustavalkoinen, ironinen ja taatusti erilainen roadmovie -tyyppinen video, jonka takana on Anton Corbinj. Sama tyyli jatkuu seuraavalla kolmella videolla. Gahanilla on päällään jäätävä napapaita. Tarttuva beat-komppi josta on tehty useita eri remixejä. Goren kyyninen käsitys elämästä osuu jälleen kerran oikeaan. Laulu on omistettu kaikille, jotka ovat menettäneet rakkaansa maailmalle.

Tämä on taatusti yksi tarttuvimmista DM-biiseistä. Video esittelee mysteerisiä (pariisilaisia?) naisia, jotka ilmestyvät esiintymään bändin jäsenten eteen. Videolla nähdään myös Music for the Masses levyn symboli eli megafoni. Tunnelmallinen biisi sopii hyvin fiiliksiin, kun on lähdössä kaupungin yöelämään.

Musiikkivideossa Gahan juo kahvit vanhan papparaisen seurassa ja lähtee sitten ajelulle oudonnäköisellä kulkuneuvolla. Videon tarkoitus ei ole koskaan oikein auennut minulle. Tuskin siinä mitään suurempaa takana onkaan. Tähdet loistavat kirkkaasti tänä yönä, ei ole mitään hätää. Melankolista ja kaunista! Tribuutteja on ilmestynyt mm. seuraavilta bändeiltä: Farmer Boys, Sylvain Chauveau ja Smashing Pumpkins.

Video jatkaa tarinaa siitä, mihin Never Let Me Down Again jäi. Gahan saa kyytiä Vespalla ja lopulta myös kauniilta naiselta. Tämä on ihan sairaan aistillinen ja seksikäs kappale. Tykkään erityisesti tämän monotonisesta melodiasta, joka vaikuttaa huumeen lailla aisteihin. Tribuutin on esittänyt mm. Los Amigos Invisibles.

Laulu kertoo kauniin tarinan halusta paeta todellisuutta. Pientä teiniangstailua havaittavissa. Kaunis pianosoolo miellyttää korvaa. Video on koottu pienistä palasista, joissa lähinnä käytetään ajan symboleita kelloa ja kalenteria. Sylvain Chauveau on ainakin coveroinut tämän.

Hieno D.A. Pennebakerin taltiointi Deppareitten 101-kiertueelta. Melodialtaan tämä on täydellinen 80-luvun ilmentymä. DM:lle epäominaisesti biisi kertoo musiikkimaailman raadollisuudesta.

Depeche Moden suuri kaupallinen läpimurto lähti tästä kappaleesta. Videossa cowboy-depparit käyvät huoratalossa. Ei kuulu henkilökohtaisten suosikkieni joukkoon, vaikka totta kai tykkään tästäkin. Covereita löytyy mm. Tori Amokselta, Marilyn Mansonilta ja jopa itse Johnny Cashilta. REACH OUT AND TOUCH FAITH!

Video jossa Gahan haahuilee, kruunupäisenä kuninkaana, rantatuolinsa kanssa pitkin maakuntaa. Hiljaisuus on kaunista. Sanat ovat merkityksettömiä ja tuovat pelkkää harmia. Melodia on yksi maailmankaikkeuden kauneimmista. Covereita ovat tuottaneet mm. Lacuna Coil, It Dies To Day, HIM ja Caater.

Depechen videollinen loikkaus New Yorkin sykkeeseen. Video koostuu sarjoista eroja. Tämä on joskus ollut ehdoton henkilökohtainen suosikkini. Edelleen tykkään hirveesti noista väliriffeistä. Tietty myös sisällöllisesti hienoa settiä asioista, joita jokainen parisuhteessa elävä joutuu miettimään. Videon loppu tuo mieleen jostain syystä leffan Fucking Åmål. Coverin on tehnyt ainakin bändi nimeltä Dishwalla.

Videolla Gahan näkee unta, että hän ajaa tyttöystävänsä kanssa drive-in elokuvateatteriin, jossa näytetään klippejä Deppareitten vanhoista esiintymisistä. Lopuksi hän herää ja nostaa unessa näkemänsä auton käteensä, joka onkin leikkiauto (hämärää???). Itse pidän paljon tästä biisistä, jossa on hypnoottinen rytmi. Mua jotenkin viehättää tämän kappaleen ajatus siitä, että vaikka kiertää maapallon sataan kertaan ympäri, niin siitä ei voi repiä sen enempää irti kuin, mitä tuntee. Matka Forssaan voi tuottaa paljon enemmän fiboja kuin käynti Lontoossa – kaikki on vaan omasta päänupista kiinni. Cure on tehnyt Coverin.

DM otti käyttöön oikeita kitaroita ja vähensi koneitten osuutta musiikissaan. Dave Gahan näyttäytyy uuden albumin ensimmäisellä videolla uudessa lookissaan, johon kuuluu pitkä tukka ja grungeparta. Kappale taidettiin soittaa aikanaan puhki, eikä se oikein enää jaksa innostaa. Apollo 440 teki biisistä oman version.

Videossa on paljon uskonnollisia sävyjä niin kuin myös koko kappaleessa. Tästä saa erittäin mahtipontisen kokonaisvaikutelman.

Harmi ettei tällä kokoelmalla ole alkuperäistä videota, jossa Gahan kulkee saattueen mukana, Jeesusmaisena hahmona, kohti viimeistä tuomiotaan eli avioliiton kahleita. Tällä DVD:llä biisi esitetään livenä Devotional-kiertueelta. Kappale jatkaa tätä uutta uskonnollista linjaa.

Tämä on Songs of Faith and Devotion -albumin helmi yhdessä Judaksen kanssa. Biisissä on synkkä ja ahdistava tunnelma. Pukee hienosti masennuksen sanoiksi. Videossa bändinjäsenet istuvat vuoronperään köytettynä tuoliin ja kaunis nainen esiintyy tilanteissa, jotka ovat tuttuja aiemmilta Depeche Moden videoilta. Tässä videossa on ihan selvää symboliikkaa hehkulamppuineen.

Pitemmän tauon jälkeen Depeche Mode palasi uudella Ultra albumillaan. Gahan oli kerinnyt käydä miltei kuoleman porteilla huumeriippuvuutensa takia. Videolla on selviä kaikuja rappiollisesta elämäntyylistä. Huomioitavaa on myös videon selvästi visuaalisempi ote aikaisempiin tuotoksiin verrattuna.

Humoristisin DM video jossa bändi osaa nauraa itselleen. Halpa Las Vegas -tyyli iskee kuin tuhat volttia. Biisissä on hienot soundit ja jossain mielessä yhtye palaa juurilleen.

Home on täydellinen slovari. Koskettavan kaunis melodia irrottaa mielen pois raskaista arjen tapahtumista. Biisi jossa kiitetään siitä, että on löytänyt maailmasta paikan, joka tuntuu kodilta. Videolla kaljupäinen kaveri (suojelusenkeli?) tarkkailee erilaisten ihmisten elämää. Tämä on surumielisen kaunista – kyynel sille!

Hyvin kuvattu perusvideo, jossa bändi saapuu soittopaikalle (sorakuoppa) vanhalla keltaisella Ford Taunuksella. Myös itse biisi toimii.

DM video joka on tehty suuremmalla budjetilla. Tästä löytyy jopa efektejä. Ihan hienoja kuvia jotka tosin menevät minulta ohi. Sen sijaan kappale yksi Depeche Moden kauneimmista viuluineen kaikkineen.

nimimerkki: mauge