Broken City on hieman vähemmälle huomiolle jäänyt trilleri, jota tähdittävät Mark Wahlberg, Russell Crowe, Catherine Zeta-Jones ja Barry Pepper. Näyttelijäosasto on kaikin puolin kunnossa ja ohjauksesta vastaa Allen Hughes, joka on aikaisemmin työskennellyt yhdessä kaksoisveljensä kanssa. “The Hughes Brothers” nimelläkin tunnetun kaksikon ohjaustöihin kuuluvat mm. Menace II Society, From Hell ja The Book of Eli, eli ohjauksenkin pitäisi olla aivan hyvän tasoista, vaikka kyseessä onkin Allen Hughesin ensimmäinen elokuva ilman veljeään.
Broken City sijoittuu New Yorkiin seitsemän vuoden aikajanalla. Billy Taggart (Wahlberg) on etsivä New Yorkin poliisivoimissa. Miehen elämän muuttava tapahtumasarja saa alkunsa, kun Mikey Tavarez (Luis Tolentino) vapautuu 16-vuotiaan tytön raiskauksesta ja murhasta muotoseikan vuoksi. Billy Taggart ei voi antaa asian olla ja takaa-ajon päätteeksi hän ampuu Tavarezin. Taggart pidätetään murhasta epäiltynä, mutta todisteiden puuttuessa hänet vapautetaan. Kansan protestoidessa oikeustalon edessä Taggart päätyy pormestarin puheille. Nicholas Hostetler (Russell Crowe) kertoo, kuinka paljon hän arvostaa Taggartin tekoa ja lupaa auttaa miestä. Hostetlerin kierous tulee esille jo tässä vaiheessa; todisteet Taggartin syyllisyydestä päätyivät pormestarille ja jäivät sinne. Taggartin ura poliisina on kuitenkin ohi ja elämä jatkuu.
Seitsemän vuoden päästä Billy Taggart on yksityisetsivä. Eräänä päivänä puhelin soi ja langan toisessa päässä on vanha tuttu – pormestari Hostetler, joka käy kiivasta vaalikamppailua Jack Valliantia (Barry Pepper) vastaan. Pormestari tarjoaa yllättäen Taggartille keikkaa, josta on mahdotonta kieltäytyä – helpot rahat helposta hommasta. Pahaa aavistamaton Billy tarttuu tilaisuuteen ja suuntaa kohti yllättävää ja monimutkaista poliittista taistelua.
Broken City on kelpo elokuva. Sen juoni kehittyy koko elokuvan keston ajan, ja vaikka muutamat juonenkäänteet ovat melko ennalta-arvattavia, on juoni pääsääntöisesti toimiva ja otteessaan pitävä. Toki käsikirjoituksessa on välillä jopa melko isojakin aukkoja, mutta ne eivät niin isosti haittaa elokuvan etenemistä. Broken City on melko kevyt trilleri, sillä se ei missään vaiheessa saavuta sykkeen nostavaa tunnelmaa, eikä varsinaista huippukohtaa, vaan se pysyy melko tasaisena koko kestonsa ajan. Toisaalta se ei haittaa, sillä Broken City toimii ihan hyvin näinkin. Elokuvasta oltaisiin saatu varmasti vielä huomattavasti parempikin, jos käsikirjoituksesta oltaisiin saatu luotua hieman moniulotteisempi ja tehokkaampi. Käsikirjoitusta olisi voitu hieman tiivistää ja hakea hieman lisää trillerimäisyyttä, mutta ehkä nämä seikat voidaan antaa tällä kertaa anteeksi, sillä kyseessä on Brian Tuckerin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus.
Broken Cityn näyttelijäsuoritukset ovat hyviä, mutta eivät missään tapauksessa loistavia. Mark Wahlberg on jälleen perusvarma Billy Taggartina ja hoitaa hommansa hyvin. Kyseessä on melko yhden ilmeen suoritus, mutta toisaalta käsikirjoituskaan ei anna Wahlbergille paljoakaan mahdollisuuksia. Tämän vuoksi Taggart jää hahmonakin melko yksiulotteiseksi ja pinnalliseksi. Elokuva olisi kaivannut hieman lisää tarinaa ja syvällisyyttä hahmoihin. Esimerkiksi Taggartin tapauksessa olisi voitu käsitellä enemmän miehen elämän muuttanutta murhasyytettä ja itse murhatekoa. Nyt käsikirjoituksessa oikaistaan oikein kunnolla ja jätetään asia sikseen. Taggart vain ampuu Tavarezin, alkaa seurustelemaan murhatun tytön isosiskon kanssa ja ryhtyy yksityisetsiväksi. Ja lopettaa vielä alkoholin käytönkin siinä samalla. Taggartin hahmo on kuitenkin elokuvassa ns. hyvä tyyppi ja tuntee syyllisyydentuntoa, kun pormestarille tehnyt työn jälkeen hommat menevät huonosti. Taggart tosin tunsi tekonsa oikeutetuksi, mutta silti olisi voitu tuoda edes jotain syvällisempää mukaan hahmoon.
Russell Crowe on myös hyvä kierona pormestarina. Hän tekee hyvän roolisuorituksen, mutta toisaalta käsikirjoitus ei tarjoa hänellekään kovin paljoa pelivaraa hahmon suhteen. Pormestarin kierous ja valtapeli ovat alusta asti ennalta-arvattavia, eikä hänen toimensa tarjoa mitään yllätyksiä. Hahmona Nicholas Hostetler on todella tuttu; kiero poliitikko, joka kansan silmissä näyttää hyvältä ja rehelliseltä pormestarilta. Hahmo tuo eniten mieleen House of Cards televisiosarjan, jossa kieroa poliitikkoa näyttelee Kevin Spacey, joka on kuin luotu tuollaisia rooleja varten. Vaikka Crowe on hyvä roolissaan, kaipaa hahmo Spaceymäistä kylmää katsetta ja sitä pientä ja äärimmäisen kieroa hymyä. Crowe on ehkä liian kiltin näköinen rooliin ja katsoja ei niin helposti usko, että hahmo on umpikiero poliitikko, joka käyttää vaikutusvaltaansa miten haluaa. Kevin Spaceyn tapauksessa se pieni hymy riittää jo kertomaan hahmosta kaiken tarpeellisen ja jotenkin Crowen suorituksesta jää puuttumaan se aivan viimeinen viilaus.
Loppujen lopuksi Broken City on ihan hyvä elokuva. Se pitää otteessaan kestonsa ajan ja viihdyttää varsin hyvin. Ei se mikään mestariteos ole, eikä se varmasti kestä kovin montaa katselukertaa, mutta toimii hyvin kevyenä trillerinä. Se oikoo polkuja melko rankastikin ja eikä tartu muutamiin hyviin puheenaiheisiin, joita käsikirjoituksessa kuitenkin sivutaan. Esimerkiksi Taggartin oikeudenkäynti olisi tarjonnut hyvän mahdollisuuden ottaa kantaa rotuasioihin, sillä tapauksessahan valkoinen poliisi ampui pojan, joka oli latinalaista syntyperää. Kohtauksessa näytetään protestoivia kansalaisia, mutta asia unohtuu käytännössä heti ja sitä ei käsitellä sen enempää.
Broken City kannattaa katsoa, sillä vaikka se ei maailmaa mullista, eikä tarjoa periaatteessa mitään uutta, on se viihdyttävä elokuva. Hyvä näyttelijäkaarti nostaa hieman sen arvoa ja elokuvan parissa viihtyy varsin hyvin. Kun unohtaa Marky Markin mentävät aukot juonessa ja muutamat ennalta-arvattavat juonenkäänteet, on Broken City ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
