Netflixin uusin sarja The Crown kertoo Iso-Britannian kuningatar Elisabeth II:n elämästä. Ensimmäinen kausi käsittää kymmenen jaksoa ja sarjan on kaavailtu kestävän ainakin kuusi kautta. Sarja on Netflixin tähän astisista sarjoista kaikkein kallein. Sarjan luoja ja yksi käsikirjoittajista on Peter Morgan, joka kirjoitti vuoden 2006 elokuvan The Queen, joka kertoi myös kuningatar Elisabeth II:sta.
Ensimmäinen kausi alkaa vuodesta 1947 jolloin Elisabeth II meni naimisiin ja hänen isänsä kuningas George VI (Suomeksi Yrjö VI) terveys alkoi heikentyä. Heti alussa hypätään ajassa noin viisi vuotta eteenpäin, mikä selviää vain sillä että yhtäkkiä Elisabethillä ja Philipillä on kaksi lasta ja jos tietää historiasta minä vuonna Churchill valittiin uudelleen pääministeriksi. Joka siis tapahtui vasta 50-luvun puolella. Aikahyppyä ei mitenkään selitetä, mutta todennäköisesti se johtuu siitä, että mitään mielenkiintoista tai erikoista ei tapahtunut muutamaan vuoteen.
Sarjan pääosissa nähdään muutamia tuttuja englantilaisia näyttelijöitä kuten mm. Jared Harris (George VI), Matt Smith (Prinssi Philip) ja John Lithgow (Winston Churchill). Elisabeth II näyttelee puolestaan Claire Foy, joka ainakin itselleni oli melko tuntematon. Heti ensimmäisessä jaksossa John Lithgown Winston Churchill erottuu joukosta edukseen. Lithgow näyttelee hahmoa todella hyvin ja totuuden mukaisesti tai ainakin miten hahmo on yleensä esitetty tai totuttu näkemään. Jared Harris on myös roolissaan hyvä, mutta niinhän hän aina on. Valitettavasti hänen roolinsa jää melko lyhyeksi.
Heti toisessa jaksossa koetaan surullinen hetki, kun kuningas George VI kuolee. Jolloin Elisabethistä tulee kuningatar ja sarja lähtee kunnolla käyntiin. Näin alkunsa saa pitkä hallintokausi. Jared Harrisin kuningas George VI nähdään kuitenkin takaumien muodossa kauden edetessä. Joten kauden tapahtumat sijoittuvat kokonaisuudessaan noin vuosien 1936 ja 1955 välille. Toki tapahtumille ei usein anneta kunnon vuosilukuja vaan pitää koittaa arvella tapahtumien kestojen mukaan ja siitä milloin mikäkin asia historian mukaan tapahtui.
Kauden edetessä myös Matt Smithin Philip osoittautuu hyväksi ja mielenkiintoiseksi hahmoksi. Smith myös vetää roolinsa hyvin ja paikka paikoin hänestä tulee myös mieleen Doctor Who, jota Smith tunnetusti näytteli. Sillä välillä Philip on yhtä lupsakka kuin Tohtori oli Smithin esittämänä.
Ja tietenkin se tärkein eli miten Claire Foy pärjää kuningatar Elisabethinä? Mielestäni vallan mainiosti, mitä pidemmälle kausi etenee, sen enemmän Foy pääsee oikeuksiinsa ja muistuttaa enemmän ja enemmän Elisabethiä. Foy myös onnistuu näyttelemään Elisabethiä, joka on huolestunut ja välillä hieman naiivi asioiden suhteen. Elisabeth kuitenkin haluaa olla mahdollisimman hyvä hallitsija ja haluaa oppia olemaan sellainen.
No entä sitten sarja itsessään? Sarjan mukaan on helppo päästä ja se koukuttaa heti alusta asti. Onkin mielenkiintoista seurata hovin edesottamuksia ja millaista hovissa on ollut/on edelleen. Tapahtumat ovat historiallisesti oikeita ja ainakin suurin osa on tapahtunut, juuri miten ne sarjassa kerrotaan. Joten sarjaa katsomalla oppii hyvin historiaa. Sarja on myös hyvin rakennettu muidenkin kuin Elisabethin ympärille ja lähes kaikki hahmot ovat mielenkiintoisia ja hyvin näyteltyjä. On myös mielenkiintoista nähdä että hovissakin ollaan ihmisiä ja välillä kamppaillaan tavallisten asioiden kanssa. Varsinkin juuri Elisabeth nuorena ja hieman kokemattomana osoittaa tavallisia piirteitä ja ongelmia, josta aivan kaikki ei hovissa pidä. Sillä todella moni on vanhoillinen ja haluaa, että asiat tehdään niin kuin ne on aina tehty. Sillä Elisabeth ja Philip haluavat usein poiketa totutuista kaavoista.
Kauden parhaita jaksoja on mielestäni yhdeksäs jakso, joka keskittyy Churchilliin ja samalla Elisabethin jäädessä hieman sivuosaan. Toki Elisabethin tarina jaksossa myös etenee, mutta pääosassa on Churchill. Kuten aiemmin mainitsin, näyttelee John Lithgow Winston Churchilliä loistavasti ja varsinkin tässä jaksossa hän pääsee todella oikeuksiinsa. Jaksossa ei nähdä pelkästään tuttu maan suuri virkamies, vaan Winstonista paljastuu myös herkempi puoli, joka tuokin uusia ulottuvuuksia hahmolle. Erityismainintana jakson loistavat musiikit, jotka on kuin tehty Churcillille. Toki sarjan musiikit on muutenkin hyvät, mutta juuri yhdeksännessä jaksossa ne pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Sarjan musiikeista vastaa Hans Zimmer yhdessä Rupert Gregson-Williamsin kanssa ja sen kyllä huomaa. Sillä musiikit ovat usein todella Hans Zimmer tyylisiä eli paikoin todella mahtipontisia ja suuria tulkintoja.
Mielestäni tämä sarja vaikuttaa hyvältä ja mielenkiintoiselta. Ensimmäinen kausi ainakin on todella hyvä ja voin suositella sitä kaikille. Varsinkin niille jotka pitävät historiallisista sarjoista tai muuten vaan Britannian hoviin liittyvistä. Sekä miksei aivan jokaiselle, sillä kyseessä on sen verran hyvä sarja. Suosittelen myös kaikille John Lithgowsta pitäville, sillä kuten sanoin on hän tässä sarjassa suorastaan loistava. Kyseessä onkin ehdottomasti yksi hänen parhaita roolisuorituksiaan.
