Markku Pölösen uusin työ näyttää ammentavan paljon kotimaisen elokuvan historiasta. Elokuvan päähenkilö, Martta Koppelo (erinomainen Palo), on voimakas nainen kuin Niskavuoren emäntä. Elokuvan pahis, Laszlo (Franzén), taas tuo mieleen ne luihut konnat, joita Ville Salminen joskus ammoin esitti. Mustalaisromantiikkaa ja maalaishuumoria ei puutu, tukkijoella ei sentään tällä kertaa käydä keksiä heiluttelemassa. Sen sijaan elokuvan kolhittu Koppeloiden suku tekee pientä vilunkia, kuin Kaurismäen veljesten Sammakoitten suku elokuvassa Klaani (1984). Ja onpa Pölönen lurauttanut joukkoon hiukan Calamari Unioniakin. Matka Lieksaan on pitkä, mutta mielenkiintoinen.
Harvemmin kotimainen elokuva jättää jälkeensä sellaisen tunteen, että maa keinuu alla ja mieltä askarruttavat kysymykset vaativat rainan katsomista uudelleen. Lieksa! kuuluu näihin harvinaisuuksiin. Hetkittäin se voi tuntua yksinkertaiselta kertomukselta, mutta näin ei kuitenkaan lopulta ole. Lieksa!:ssa on kerroksia kuin komeassa sipulissa. Osaltaan se on kuin satu tai uni, jota toogabileiden jälkihuuruissa molottava nuorimies (Vauramo) käy läpi. Osaltaan se on tarina petturista ja valheista. Ja osaltaan jotain aivan muuta.
Lieksa!:ssa on joitakin asioita, joita muilta ohjaajilta kuin Pölöseltä voisi pitää virheinä. Heikki Kinnunen on istutettu kaksoisrooliin, jonka hän näyttelee läpi komiikkaan kompastellen. Tyttö sinä olet tähti -elokuvassa vakuuttanut Samuli Vauramo taas näyttää menevän hukkaan roolissa, jonka kuvittelisi takasuon harrastajateatterilaisenkin pystyvän tekemään. Lisäksi kaikki muut, paitsi Peter Franzén esittämä luihu Laszlo, puhuvat melko tarkkaa kirjakieltä (kuin satuhahmot). Laszlon sökellys sitten onkin niin mahdotonta, että siitä on hankala saada mitään selvää. Mutta, kun kysymys on Pölösen elokuvasta ja kaiken kukkuraksi hänen omasta käsikirjoituksestaan (jälleen), virheet ovat todennäköisesti tarkoituksenmukaisia ja harkittuja.
Kummallisuuksineen Lieksa! on kiehtova teos ja ehdottomasti tällä haavaa kotimaisen elokuvan parasta tarjontaa. Ohjaaja Pölönen tekee sillä kunniaa Suomen Filmiteollisuudelle, jonka vanhaa (ja arvostettua?) logoa hänellä on mitä suurin oikeus käyttää.
