Pikkunilkin omainen yksityisetsivä saa tehtäväkseen selvittää muistinsa menettäneen ja outoja painajaisia näkevän naisen henkilöllisyyden ja menneisyyden. Naisen ja etsivän outo vetovoima toisiaan kohtaan, hypnoosi, sielunvaellus ja murha, joka tapahtui 40 vuotta aiemmin, alkavat kummallisellla tavalla nivoutua yhteen. Kieltämättä erittäin hyvä tarina on tämän elokuvan parasta antia. Trillerinomainen kerrontatapa ja loppuunasti säilytettävä ratkaisu tyyliin: kuka murhasi kenet ja miksi, pitävät otteessaan omalaatuisella tavalla.
Murha menneisyydestä on näppärä thrillerin poikanen, joka leikittelee ja nostaa hattua monelle rikosklassikolle menneiltä vuosilta. Kyseessä on siis kunnianosoitus vanhoille mysteerisille rikoselokuville. Elokuva sekoittaa mustavalkoista ja värielokuvaa keskenään. Myös tiettyjen kohtausten intensiivisyys on lähes Hitchcockmaista luokkaa. Kuitenkin pläjäys sisältää pientä huumoria mustissaan sekoittuen välillä kauhuelokuvallisiin elementteihin.
Pläjäyksen ohjaaja brittiläinen Kenneth Branagh tunnetaan ehkä parhaiten Shakespeare -tuotannoistaan, joita äijä on kahlannut läpi useampia. Hemmo vetää elokuvassa myös pääroolin yhdessä silloisen vaimonsa Emma Thompsonin kanssa (niinkuin teki monessa muussakin elokuvassaan). Parin näyttelijätyö elokuvassa on ihan siedettävää kylläkin karisman alkaessa purra vasta Robin Williamsin pyörähdettyä pariin otteeseen pikkuroolissa ex-psykiatrina, nykyisenä lihanleikkaajana. Andy Garcia vetää film-noir tyyppisen juopahtavan lehtitoimittajan roolin tyylikkäästi.
Jos klassisenomainen elokuva kiinnostaa niin Murha menneisyydestä on elokuva sinulle. Sen katsomiseen kannattaa kuitenkin paneutua, joten puolivaloilla katsomista en suosittele.Keskittymällä siitä saa kaiken mahdollisen irti.
