Pelastaessaan Kaliforniaa Lex Luthorin rikollisen nerouden aiheuttamalta maanjäristykseltä Superman (Reeve) paiskasi toisen, hämäykseksi tarkoitetun ydinohjuksen avaruuteen. Sillä oli odottamattomia seurauksia. Kryptonin pahin roisto, kenraali Zod (Stamp) on kahden kätyrinsä, Ursan (Douglas) ja Nonin (O’Halloran) kanssa vapaa ja pitkä vankeus ei ole heikentänyt Zodin vallanhimoa tai kaunaa Jor-Elin (Brando) sukua kohtaan. Maan auringon vaikutuspiirissä saatavat yli-inhimilliset voimat taas ovat mukava bonus jonka avulla vallanhimo voidaan tyydyttää. Samoihin aikoihin Superman itse alkaa sopeutua ihmisenä, Clark Kentinä olemiseen ja Lois Lane (Kidder) alkaa epäillä todellista identiteettiä. Itsetyytyväinen rikollisnero Lex Luthor (Hackman) vankilatuomiosta huolimatta ei ole menettänyt otettaan tai nerouttaan. Mielipuoli Zod alistaa Maan valtansa alle ja opittuaan Supermanin olemassaolosta vaatii tätä taistelemaan. Lex Luthor taas yrittää hyötyä tilanteesta, mutta se ei ole helppoa. Valitettavasti Superman oli luopunut voimistaan elääkseen ihmisenä Loisin kanssa ja hänellä on myös vaikeuksia sopeutua voimiensa menetykseen. Onneksi Jor-El oli osannut aavistaa myös tuhlaajapojan paluun ja jumalan poika palaa todellisessa voimassaan ja paiskaa Saatanan tuliseen järveen ja sen tehtyään tuhoaa jäljet näiden tuhosta ja pelkän muistonkin siitä.
[I]”Its a ladder you dummy. “[/I]
Richard Donnerin ohjaama Superman II on alkuperäiseen, Richard Lesterin versioon verrattuna huomattavasti eeppisempi ja dramaattisempi teos. Mario Puzon taidokas käsikirjoitus kirjoittaa messiastarinan loppuun. Ensimmäinen osa selitti kuinka messias saapui maailmaan ja toinen osa selittää kuinka hän omaksui jumaluuden ja karisti harteiltaan inhimillisyyden kahleet tullen hyväntahtoiseksi suojelijaksemme joka ei voi kuulua vain yhdelle ihmiselle vaan kuuluu kaikille meille.
[I]”Kneel before Zod! “[/I]
Näyttelijäkaarti on vahvaa tekoa, kuten on odotettavissa ja mitään heikkoa suoritusta ei ole mukana. Gene Hackmanin itsetyytyväinen pahuus on hauskaa katsottavaa, mutta sekin rapistuu melkoisen hermostuneeksi alistuneisuudeksi kun vastassa on jumalalliset voimat omaava vallanhimon kuluttama rikollinen. Terence Stamp toimittaa roolinsa Zodina koppavan aristokraatin elkein ja vallanhimon tyydyttäminen ilmiselvästi tylsistyttää ikuiselle valloitukselle omistautunutta juonittelijaa. Sarah Douglas taas on kiistattoman häijy sadistisena Ursana joka koristautuu voitonmerkein ja Jack O’Halloran on näiden mykkä kovanaama Non. Nimiroolin Christopher Reeve taas on ilmiselvästi sopeutunut rooliinsa ja toteuttaa sen taidokkaan ristiriitaisesti. Clark Kent on huomattavan erilainen henkilö ja sen myös huomaa.
[I]”My son i have tried to anticipate your every question, this is one… i had hoped you would not ask… “[/I]
Kokonaisuutena Superman II Richard Donnerin ohjaamana on edeltäjänsä veroinen messiastarina ja päättää kertomuksen ryhdikkäästi. Kaunis symboliikka toimii ongelmitta ja vaikka mukana on väistämättömiä ryppyjä johtuen materiaalin epätäydellisyydestä on työ kunnioitettava ja ylevä messiastarina missä jopa inhimillinen pahuus valitsee pelastuksen messiaalta kun vaihtoehtona on tulla tuhotuksi.
