Tim Goodman (Justice Smith) suuntaa Ryme Cityyn aikeissa kerätä kuolleen isänsä jäämistön. Kyseinen kaupunki on myös asuinpaikka pokemoneille. Sattumoisin Tim tapaa muistinmenetyksestä kärsivän pikachu-etsivän (Ryan Reynolds) ja erään tosiasian seurauksena nämä kaksi voivat kommunikoida keskenään, joten Tim joutuu toimimaan välikätenä tutkinnassa. Luonnollisesti jutussa on mätää ja tutkinta vaatii erinäisten epämiellyttävien kulmien rassaamista ja isokiho Howard Clifford (Bill Nighy) on tietoinen monista asioista.
Groteskien, mielettömän vaarallisten mutanttien täyttämä maailma missä lapset vangitsevat niitä ja pakottavat ne taistelemaan on jotenkin outo lähtökohta Cülttuuri-ilmiölle, mutta kun nämä oliot ovat [B][I]ihastuttavan[/I][/B] söpöjä niin menestys on jokseenkin odotettavaa ja Hollywoodkin kaatoi rahaa asiaan. Lopputulos on miellyttävä esittelyelokuva maallikolle ja toteutettu erittäin suurella taidolla.
Justice Smith on genren vaatima jokamies joka joutuu vasten tahtoaan tutustumaan maailman hallitseviin realiteetteihin ja karsisma-astetta ei ole. Ryan Reynolds on valtavan efektihahmon olemuksena ja toimii hyvin. Bill Nighy on auktoriteettihahmo ja ei yhtään sen enempää.
Rob Letterman on ohjaajana usean käsikirjoittajan ja varmasti yhtä monen imago-tarkastajan elokuvassa mikä on varsin selkeästi näkyvissä käsikirjoituksessa. Tarina kulkee hyvin turvallisia latuja henkilödraaman ja toiminnan suhteen, joten siltä osin pettymys on luvassa. Onneksi silkka visuaalinen kerronta ja lukemattomat yksityiskohdat ovat äärimmäisen vakuuttavia. Selväksi tulee ohjaajan ja tekijöiden kunnioitus lähdemateriaalia kohtaan ja efektiryhmä on paiskonut ylitöitä hartiavoimin. Elokuva saavuttaa päämääränsä todistaa pokemonien toimivan elokuvallisessa muodossa ja epäonnistuu yrityksessä olla mieleenjäävä elokuva. Puolittainen onnistuminen jossain mitä ei aiemmin ole yritetty on kunnioituksen arvoinen saavutus silti.
