Frendit loppui jo toisen kerran ja alkoi samantien alusta. Nyt kun lähes kaikki jaksot on TV:stä kertaalleen tuijoteltu, ei huvita alkaa katsomaan niitä näin heti perään alusta ja järjestyksessä joten viisain päätös oli ruveta ostamaan kauniin värikkäisiin kuoriin pakattuja tuotantokausi-boxeja. Eipä tarvitse sarjaa alusta alkaen ja järjestyksessä katsoa heti perään, sillä kun juonijatkumo on tiedossa, voi DVD:ltä näppärästi katsella episodeja melkein missä järjestyksessä tahansa.
Näin muodon vuoksi aloitan arvostelusarjani kuitenkin aivan ensimmäisestä tuotantokaudesta. Vaikka muistin jaksojen olleen melko hyviä, vaati hieman totuttelua palata aivan alkuun, jossa näyttelijät olivat erinäköisiä, hahmot vielä hiukan kehittymättömiä ja sarjan aikana tapahtuneista juonenkäänteistä ei ollut tietoakaan. Hyväksyttyäni kaikki edellä mainitut asiat, pystyin aloittamaan ensimmäisten jaksojen tarkastelun toden teolla ja melkein ammattimaisesti.
Jos joku nyt on sattunut missaamaan tämän TV:n kuuluisimpiin sitcomeihin kuuluvan komediasarjan, niin lienee parasta aloittaa selittämällä mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse. Sarja kertoo siis kuudesta ystävyksestä, “frendeistä” jotka kokoontuvat säännöllisesti Central Perk-kahvilan sohvalle jutustelemaan, tai vähemmän säännöllisesti jonkun asuntoon (yleensä myös jutustelemaan). Monica Geller (Courteney Cox) on pikkutarkka siivousintoilija, joka rakastaa järjestystä ja työskentelee kokkina ravintolassa. Hemmoteltu ja tähän asti vanhempiensa siivellä elänyt Rachel Green (Jennifer Aniston) työskentelee tarjoilijana Central Perkissä ja haaveilee urasta muotialalla. Naiskolmikon täydentää hieman omalaatuinen Phoebe Buffay (Lisa Kudrow), vapaa-ajallaan kitaraa soitteleva blondi, jonka ajatusmaailma ei useinkaan liiku samalla aaltopituudella kuin ystäviensä. Miespuolella nähdään Monican isoveli ja hieman ujo paleontologi Ross (David Schwimmer), pakonomainen vitsailija ja naisten kanssa hieman huonosti menestyvä Chandler Bing (Matthew Perry) sekä hieman hidasälyinen näyttelijänalku Joey Tribbiani (Matt LeBlanc) joka puolestaan tuntuu saavan sänkyyn mimmin kuin mimmin.
Rachel liittyy frendiporukkaan sarjan ensimmäisessä jaksossa jätettyään juuri sulhasensa alttarille. Ross on juuri eronnut vaimostaan ja hänen kouluaikoinaan alkaneet tunteensa Rachelia kohtaan alkavat nostaa päätään. Ensimmäise jaksot pyörivät siis pääasiassa Rossin salaisten tunteiden ympärillä, joista hän suunnittelee jatkuvasti kertovansa Rachelille.
Pohjimmiltaan Frendit edustaa tyypillistä amerikkalaista sitcomia; naurunauha pyörii taustalla ja ylinäyttelyä esiintyy useampaan kuin pariin otteeseen. Muutaman jakson kuluttua katsoja kuitenkin tajuaa mikä tekee nimenomaan Frendeistä niin hienon sarjan; aidosti hauskojen vitsien lisäksi hahmot ovat kukin oma persoonansa, ja jopa kehittyvät jonkin verran sarjan edetessä. Ensimmäisellä kaudella hahmot ovat luonnollisesti vielä kehittymättömiä ja ensimmäisessä jaksossa katsoja saa käsityksen mihin “luokkaan” kukin hahmo kuuluu. Chandler on vitsiniekka, Phoebe kummajainen jne. Sittemmin katsoja kuitenkin tajuaa, ettei yksikään hahmoista ole suinkaan näin yksiulotteinen; Aiemmin pelkkänä vitsinlaukojana ajateltu Chandler paljastaa itsestään vakavampiakin puolia, eikä esimerkiksi Monica ole suinkaan aina valittamassa pelkästään huonekalujen järjestyksestä ja tahroista lattialla.
Ykköskauden ensimmäiset jaksot ovat selvästi vielä tyylin haeskelua ja sisältävät pääosin hahmojen persoonallisuuksien esittelyä, mutta puolivälin tienoilla suunta on selkeästi löydetty, ja naurun pidätteleminen alkaa olla selvästi hankalampaa. Kunnolla sarja pääsi vauhtiin vasta toisella kaudella, mutta jo ensimmäisten parinkymmenen jakson joukosta löytyy ehdottomia helmiä kuten “The One with the Boobies”, “The One where the Monkey Gets Away” ja “The One with the Blackout”. Yhtään varsinaisesti heikkoa esitystä ei ensimmäiselle kaudelle mahdu mutta ymmärrettävästi alkupään jaksot eivät edusta aivan samanlaista loistavuutta kuin myöhemmät episodit.
Siniseen boxiin pakattu Frendit “ykkönen” on ehdoton hankinta sarjan faneille, mutta myös siihen tutustumattomille henkilöille. Jos sarjaa ylipäätään alkaa katsoa, kannattaa se aloittaa ensimmäisestä tuotantokaudesta sillä suuri osa vitseistä edellyttää aiempien tapahtumien ja hahmojen luonteenpiirteiden (jotka käyvät parhaiten ilmi juurikin ekalla kaudella) ymmärtämistä. Parhaimmillaan Frendit ei tietenkään vielä tässä vaiheessa ole, mutta siitä huolimatta kyseessä on erinomainen viihdepläjäys ja loistava valinta tylsään sadepäivään tai vaikkapa kaveriporukan yhteiseen “bile” -iltaan.
