Välillä oikeat ainekset riittävät maittavaan ateriaan keittotaidosta riippumatta. Myrskyn silmässä todistaa tämän pätevän myös elokuvataiteessa. Se on kuin yksinkertainen pikkugrillin burgeri, jossa pihvi tihkuu rasvaa ja annokseen kuuluu sinappi. Eihän se gourment-ruokaa ole, mutta tyydyttää nälän ja perusmaut erinomaisesti.
Amerikkalainen pikku kaupunki valmistautuu koulujen loppumiseen ja valmistujaisjuhliin. Samalla lähistöllä häärii myrskybongariryhmä, jonka vuosi on mennyt penkin alle kunnon puhurien kierrettyä ryhmän panssaroidun kuvausauton kaukaa. Pian alkaa kuitenkin näyttää, että luvassa on kunnon myräkkä. Yksittäisen tornadon sijaan kaupungin asukkaiden kimppuun hyökkääkin kokonainen pyörremyrskyjen sarja.
Ihminen luonnonvoimien armoilla ei välttämättä ole ideana omaperäisimmästä päästä. Day after tomorrown, Twisterin ja Meren raivon kaltaiset katastrofielokuvat ovat jo osoittaneet, että nykyisillä tietoteknisillä välineillä on mahdollista luoda uskottavia myrskytehosteita niitä janoavalle yleisölle. Myrskyn silmässä miksaa tuttuun keitokseen kuitenkin myös oman mausteensa, nykyään erityisesti kauhuelokuvien suosiman tehokeinon, jossa tapahtumat nähdään elokuvan hahmojen itsensä kuvaamina. Tämä ei välttämättä lisää elokuvaan realismia, mutta auttaa elokuvaa seisomaan omilla jaloillaan.
Myrskyn silmässä ei ole kovin erikoinen elokuva toteutukseltaan tai juoneltaan. Siinä ei ole oivaltavaa tarinaa, mielenkiintoisia hahmoja tai syvällistä sanomaa, muutamalla repliikillä sivuutettua ympäristötietoisuutta ja lopun Hurrikaani Kathrine -viittausta lukuunottamatta. Se on silti hyvin toteutettu elokuva yksinkertaisesta aiheesta, joka pysyy kasassa loppuun asti ja vie mennessään.
Elokuvan todellinen valtti on kuitenkin itse myrsky. Pitkään aikaan ei ole valkokankailla nähty näin häpeilemättömän viihdyttävää elokuvaa, joka on omimmillaan nimen omaan teattereissa. Tuulen tuiverrus, ukkosen ryminä, salamointi yhä kasvavat tornadot ja käsittämätön tuho saavat katsojan ihailemaan luonnonvoimien mahtia. Huikeat tehosteet ja mukavasti sisuskaluja hierova ääniraita tarjoavat kokemuksen, josta maksamisesta ei tarvitse hirveästi katua.
Kotiteatterissa onkin suositeltavaa olla kunnollinen äänentoisto ja matkatoosaa isompi ruutu. Mistään kännykän ruudulta tätä elokuvaa ei kannata missään nimessä väijyä.
