Detroit Rock City on älyvapaa kertomus neljästä uskollisesta KISS-fanista vuonna 1978, jotka yrittävät päästä idoliensa keikalle, mutta ongelmia tulee koko ajan eteen. Ensin heidän lippunsa polttaa yhden päähenkilön, Jamin, äiti, joka on vannoutunut KISSin vihaaja, joka uskoo, että KISS edustaa paholaista. No, ongelmathan eivät tähän pääty kun Jamin äiti passittaa poikansa vielä sisäoppilaitokseen, josta hänen kolme pilveä polttelevaa ja hyvää rokkia kuuntelevaa ystäväänsä hänet lähtevät vapauttamaan. Vapautus onnistuu ja nelikko suuntaa Detroitiin missä keikka on. Ongelmathan eivät tähän lopu.
Adam Rifkin kikkailee oikein olan takaa ohjaajanpallilla. Rifkinin ote on musiikkivideomainen mikä sopii elokuvan tunnelmaan mainiosti. Tämä itsetietoinen kikkailu voisi kääntyä elokuvaa vastaa, mutta ohjaaja taitaa ironian jalon taidon. Näin ollen kikkailu muuttuukin oivaksi tehokeinoksi, joka kirvoittaa parissa kohtaa kunnon naurut. Eli ohjaus on kunnossa.
Käsikirjoitus on nokkela. Käsikirjoittaja Carl V. Dupré on selvästi jonkin asteen KISS-fani minkä huomaa elokuvan sisältämästä KISS-tiedosta ja kunnioituksesta tätä legendaarista glamrockbändiä kohtaan. Harmittavaa on tosin, että elokuvasta löytyy vain yksi kunnollinen aikakausivitsi, jota suuri osa katsoja kunnasta ei luultavasti edes tajua: pojat ovat autossa matkalla Detroitiin. He ovat poimineet mukaansa discotytön, joka sanoo ettei olisi mikään ihme jos KISSkin tekisi discobiisin, johon pojat vastaavat ettei KISS ikinä tee discobiisiä. Elokuvahan sijoittuu vuoteen 1978 ja vuonna 1979 KISS itse asiassa teki suuren discohitin ?I was made for lovin? you?.
Elokuvan näyttelijäpuolikin on kunnossa. Takavuosien superstara Edward Furlong vetäisee roolinsa kunnialla läpi. On hauskaa nähdä sälli näinkin komediallisessa roolissa kun edellisenä vuonnahan hän teki vahvan draamaroolin hienossa American History X:ssä. Muutkin päähenkilöt ovat hyviä osissaan, erityisesti James DeBello, joka vetäisi myös kauhuelokuvassa Cabin Fever todella hauskan roolisuorituksen. Cabin Feverissähän vilahti myös Giuseppe Andrews, joka on myöskin yksi tämän elokuvan päähenkilöistä. Hän ja Sam Huntington ovat myös nappivalintoja rooleihinsa. Pakko vielä mainita Lin Shaye, joka vetää demonisen roolisuorituksen Jamin kiihkoilevana äitinä.
Yksi lukuisista Detroit Rock Cityn vahvoista puolista on sen rautaisa soundtrack, jolla ei kuulla pelkästään KISSin loistavia kappaleita. Ääniraidalla esiintyvät mm. sellaiset artistit ja bändit kuin AC/DC, Black Sabbath, Thin Lizzy, Van Halen ja David Bowie. On hienoa, että kerrankin on leffaan saatu läjä aivan mahtavia biisejä. Biisi valintoihin on luultavasti vaikuttanut aika pitkälti tuottajanpallilla istunut Gene Simmons. Leffa saa upeasta soundtrackista peräti puoli pistettä lisää.
Detroit Rock City on mainio rock-komedia, joka viihdyttää useammallakin katselukerralla. Tämä on juuri niitä leffoja, jotka pitää katsoa kaveriporukalla limun ja sipsien kera. Kunnon rock-musiikkia arvostavassa kaveriporukassa leffa todella pääsee arvoonsa. Hauska leffa, ei voi muuta sanoa.
nimimerkki: Daniel Baldwin
