Yksi asia on heti tähän kärkeen tehtävä selväksi, jotta lukijalla olisi edes jonkinlainen mahdollisuus ymmärtää tätä leffa-arviota. Teenage Mutant Ninja Turtles oli lapsuuteni ylivoimaisesti kovin juttu. Piste. Alunperin synkkänä sarjakuvana alkanut TMNT-saaga eskaloitui 80-luvun lopussa huikeaksi kultti-ilmiöksi. Mieti parin vuoden takaista Pokemon-maniaa, ja kerro se kymmenellä, niin saat ehkä jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka suosittuja nämä pizzaa popsivat teinimutantit aikoinaan olivat. Oli leluja, karkkeja, tv-piirrettyjä, sarjakuvia, videopelejä, kaikkea mitä nyt vain kuvitella saattaa. Isukit ja äitylit ympäri maailman paheksuivat ninja-väkivaltaa, joka oli kiinteä osa TMNT-universumia, mutta tämä ei hillinnyt perheen pienimpien innostusta. Mutanttikilpikonnien suosio huipentui 90-luvun alussa, jolloin kolme live action-elokuvaa näkivät päivänvalon. Ensimmäinen leffa oli vaatimattomaan budjettiinsa nähden todellinen jymymenestys lippuluukuilla. Ja pakkohan se on takoa, kun kerran rauta on tulikuuma. Tuotantokoneisto palasi asiaan mahdollisimman nopeasti ja lopputulos oli vuonna 1991 valmistunut nimihirviö, Teenage Mutant Ninja Turtles 2: The Secret Of The Ooze.
Elokuvan juoni on sen verran simppeliä perushuttua, että sen läpikäymisessä ei kovin kauan nokka tuhise. Ykkösosan päätteeksi vihreät vintiöt pistivät arkkinemesiksenä Shredderin kirjaimellisesti kierrätykseen, mutta ilo osoittautuu ennenaikaiseksi. Vanha vihtahousu nimittäin palaa takaisin kiusaamaan sankareitamme korruptoituneen Foot-klaaninsa kera. Kilppareiden ei siis auta muu kuin paiskata pizza-laatikot syrjään ja valmistautua kohtaamaan pahat voimat vielä kerran. Siinä sivussa selvitellään myös mystisen mutageeni-mönjän salaisuutta, kuten elokuvan nimikin niin osuvasti vihjaa.
Ensimmäistä TMNT-elokuvaa on pakko pitää jonkin sortin klassikkona, ja kyllähän tämän jatko-osankin nostalgia-arvo on lähes mittaamaton. Totta kai taistelukohtaukset ovat pökkelöitä, dialogi onnetonta, näyttelijäsuoritukset puisevia ja vitsit korkeintaan semi-huvittavia. Mutta The Secret Of The Oozea onkin aivan turha edes yrittää tarkastella objektiivisen kriittisesti, niin kova on allekirjoittaneen tunnelataus kyseistä aihepiiriä kohtaan. Vastuuntuntoinen johtaja Leonardo, rauhallinen insinörtti Donatello, hassu bilettäjä Michelangelo ja kapinallinen kuumakalle Raphael olivat lapsuuteni sankareita. Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, ei edes The Secret Of The Oozen kaltainen puolivillainen rahastuspläjäys.
Täysin vailla elokuvallisia ansioita The Secret Of The Ooze ei sentään ole. Show’n todelliset tähdet nimittäin näyttävät vielä tänäkin päivänä suht hyviltä. Kilppareiden liikkuminen ja puhuminen on kiitettävän sujuvaa, ja onkin helppo ymmärtää, miksi nämä edesmenneen nukke-guru Jim Hensonin luomukset saivat pikkuisen räkänokan aikoinaan täysin tolaltaan. Kilpikonnien kauko-ohjattu ilmeily on hauskaa seurattavaa ja ääninäyttelijöiden työ on mukavan persoonallista. Plussaa rapsahtaa myös elokuvan värikkäästä ja sarjakuvamaisesta yleisilmeestä. Muutos on melkoinen verrattuna ykkösosan nuhjuiseen lavastukseen, eli rahaa on siis ollut paljon enemmän käytettävissä tämän kakkososan kohdalla.
Leffan lopussa kilpikonnat pääsevät jammailemaan itsensä Vanilla Icen kanssa, samaan aikaan pääpiru Shredder kilahtaa ja kumoaa kurkkuunsa radioaktiivista mönjää sillä seurauksella, että hän muuttuu kolmimetriseksi hormonihirviöksi. Kyllä, viimeinen vartti on juuri niin hölmöä katseltavaa kuin miltä se kuulostaakin. Tosin Shredderin itsetuhoista päätöstä on pakko kunnioittaa, sillä kyllä minäkin hukuttautuisin myrkylliseen liejuun, jos eksyisin keskelle Vanilla Icen konserttia. Kaiken kruunaa sellainen “mielenkiintoinen” kuriositeetti, että Shredderin infernaalista olomuotoa tulkitsee legendaarinen pellepainija Kevin Nash.
Teenage Mutant Ninja Turtles 2: The Secret Of The Ooze on kieltämättä kuraa, mutta se on sellaista kuraa, joka kostuttaa parikymppisen aikamiehen silmäkulman kerta toisensa jälkeen. Eihän tämä koko arvostelukaan ole mitään muuta kuin epätoivoinen yritys elää uudelleen lapsuuden viattomia aikoja. Onkohan koko TMNT-trilogia jo saatavilla DVD-muodossa? Täytyypä lähteä ottamaan selvää.
nimimerkki: esimies
