Surrender aka Kasakkaruhtinaan panttivanki taitaakin olla Ivan Mozzuhinin, tuon veistoksellisen venäläisen emigrantin koko filmografian kaikkein kiinnostavin kuriositeetti – mutta harmittavasti pelkästään ikävällä tavalla. Erään tarinan mukaan Rudolph Valentinon yllättävä kuolema vuotta aiemmin ajoi epätoivoiset Hollywood-tuottajat houkuttelemaan yhden ajan suurimmista eurooppalaisista miestähdistä ammottavaa seksisymboliaukkoa paikkaamaan, ja Mozzuhinin Ameriikan vierailun sinetöi lopulta mestarin halu päästä murrrrikalaiselle plastiikkakirurgille korjauttamaan nenäänsä. Mozzuhin palasikin lopulta vuotta myöhemmin Eurooppaan vain yhden epäonnistuneen elokuvan ja entistä ehomman klyyvarin kanssa.
Kasakkaruhtinaan panttivangin tarina sijoittuu wieniläiseen juutalaisyhteisöön. Rabbin tytär kohtaa metsässä puron rannalla venäläisen upseerin ja parin välille muodostuu lämmin romanttinen suhde. Lopulta venäläinen upseeri ilmoittaa vastahakoisille juutalaisille polttavansa koko kaupungin maan tasalle, ellei saa nuorta naista omakseen. Rabbi suostuu venäläisen vaatimuksiin juutalaisyhteisön vastustuksesta huolimatta, mutta lopulta itävaltalaiset joukot ajavat mokomat slaavit matkoihinsa ja juutalaiset kivittävät rabbin kuoliaaksi.
Mikä tässä sitten on niin kauhean mielenkiintoista, kysytte? Aloitetaanpa vaikka tästä: Kasakkaruhtinaan panttivangin tuottajat ja studiopomot ovat lähes kaikki juutalaisia ja elokuva itse perustuu antisemitistiseen näytelmään, samoin elokuva taitaa olla yksiulotteisen pahana kuvatun venäläisen roiston perusteella vähintäänkin asenteellinen. Valentinon Sheikin ja Sheikin pojan viitoittamalla tiellä itse “pääsankarista” päätettiin vielä tehdä inha raiskari, koska ilmeisesti yleisön pääteltiin kaipaavan elämäänsä lisää sadomasokismia. Erään tarinan mukaan Kasakkaruhtinaan panttivangin tuottajat todellisuudessa halusivat tällä vain vahingoittaa kilpailevien eurooppalaisten studioiden nimekkäimmän tähden uraa, mutta todellinen tarina tuskin on ihan niin fantastinen vaikka roolitus onkin tässä lähtökohtaisin täysin päin prinkkalaa.
Mutta tarina ja roolitus ovat vain pieni osasyy Kasakkaruhtinaan panttivangin täydelliselle epäonnistumiselle. Näyttelijät kauttaaltaan ovat kehnoja – jopa aina niin uskomaton Mozzuhin. Viimeisen vaisuus johtunee ainakin osittain kielimuurista: tiettävästi tämän elokuvan amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla tekijöillä ei ollut minkäänlaista yhteistä kieltä tai tulkkeja ja Mozzuhin itse joutui improvisoimaan jokaisen kohtauksen oman intuitionsa ja mielikuvituksensa mukaan. Edellinen ehkä kertookin jotain koko produktion tuotannon tasosta noin yleensä.
Ei tässä kyllä ole mitään hyvää.
