Jotain kumman pyhäähän siinä Terminaattorissa on, kun leffasaagan kolmas osa otettiin aikoinaan niin tympeästi vastaan. Vaikka Koneiden kapinaksi nimetty T3 rakenteellaan kurkottaa häikäilemättömästi jo jatko-osiaan kohden ja lainailee suurmenestykseksi osoittautuneesta edeltäjästään, on kyseessä mitä rempsein rämistely Tuomiopäivän liepeillä.
Ikääntynyt Kuvernaattori Arska suorittaa T3:ssa varovaisen vetäytymisen takavasemmalle – tietenkin halpojen huumoriheittojen ja räjähtävän toiminnan kera. Virettään hakeva Nick Stahl saa epäkiitollisen tehtävän näytellä aikuiseksi kasvanutta sänkistä John Connoria ja olla tulevaisuuden suojelijan pompoteltavana koko stoorin ajan. Pakollisena siippana kulkee Claire Danes – hänkin aivastuksen verran ulapalla. Ja tietenkin pahiksena perässä ryntäilee ryntäineen tulevaisuuden uusimman muotoilun saanut tappokone (Loken).
T3 perustuu pitkälti noin viiteen pääkohtaukseen, johon on tiivistetty elokuvan kaikki vaaditut puolet ja loppu on täytettä, mutta viihdyttävää sellaista. Positiiviseksi asiaksi täytyy nähdä se, että valtaisien odotuspaineiden alla ollut (lue: varmanpäälle pakosta otettu) elokuva onnistuu vetämään onnistuneen takaa-ajorymistelyn, vajaat kymmenen ok:sti kirjoitettua kevennystä ja toisaalta taas tiettyä tuhoisaa mahtipontisuutta uhkuvan loppukohtauksen, joka tuli jo aikoinaan otettua riemulla vastaan perse leffateatterin penkissä kiinni. Kohdeyleisölle (~ teini-ikäiset pojat, kokis vasemmassa kädessä) kirjoitettuna aivottomana, mutta silti tarvittavan scifi-jännitteen omaavana, nörttitoimintaleffana Koneiden kapina (jossa itse koneiden kapina on kyllä minimaalista, onneksi) on erittäin toimiva. Perinteisenä rymistelynä lähempänä keskinkertaisuutta – aivan kuten taivaisiin nostetut edeltäjänsä.
