Kyllähän brittiläisen hienoston tyttökoulu vähemmästäkin menee sekaisin kuin että paikalle tupsahtaa samanaikaisesti mestarietsivä Poirot, kaukaisen maan prinsessa ja murhatapaus. Kissa kyyhkyslakassa etenee kera kyseisten tarinaeväiden ja potkaisee belgialaisen salapoliisin 11. leffakauden todella liikkeelle.
Tavanomaisten teekutsujensa sijasta Hercule päätyy siis teinityttöjen ja torailevan naisopettajalauman keskelle. Onpa joukossa se tyttöjen päitä pyörityksiin pistävä puutarhurimiekkonen Adam ja maailman sadistisin liikunnanmaikka.
Liekö sitten aavistuksen verran vaihtelevan miljöön syytä, mutta tällä kertaa leffa nostaa tunnelmaansa koko keston ajan. Edes pikkunokkelat neitietsivät tai harvinaisen harmaaksi hemmoksi osoittautuva paikallinen poliisi eivät vesitä rikosjahtia, johon tuntuu sekoittuvan myös agenttimystiikkaa ja lajityypillisesti outoon räiskintään oikeuttavaa vallankumoustaistelua.
Kuten arvata saattaa, pahimmatkaan juonittelijat tai vallankumoukselliset eivät paina vaa’assa yhtä paljon kuin pyylevän belgialaisen harmaat aivosolut. Mitäpä siitä, kerrankin 2000-luvun Christie liitää. Osittain jopa siinä käsittämättömän pitkän kaavan mukaan selitetyssä ratkaisujulistuksessa.
