Yritän välttää leffojen arvostelua niiden aiheen ja kannen perusteella, mutta joka tapauksessa ymmärsin olevani todella epätoivoinen etsiessäni katsottavaa ja tämän sieltä tultua mukaan. Yritin suhtautua positiivisesti ja rennosti, eihän esihistoriallisten petojen kuvaaminen ole niitä ruuhkaisimpia aiheita nykyään. No joo, eli eikun levy koneeseen ja tuijottamaan.
Itse asiassa leffan olennaisin sisältö tuli selväksi ensimmäisen viiden minuutin aikana. Tämän arvostelun kirjoittamisessa minun ei ihmeemmin tarvitse varoa juonen paljastumista, koska sitä ei yksinkertaisesti ole. Kerrottakoon kuitenkin, että tarina sijoittuu jonnekin Lähi-Idän syrjäseuduille. Paleontologian professori Lovecraft (Cameron Daddo) matkustaa sinne tarkoituksenaan tutkia tulivuorta, jossa on todennäköisesti erittäin paljon fossiileja. Mukana roikkuvat hänen ärsyttävät oppilaansa ja aikuisempana naisihmisenä Amy Sloan (Kate Heinlein), joista jälkimmäisestä voi helposti arvata hänen merkityksensä professorille.
Kuten niin usein tällaisissa “luontoleffoissa”, leijonanosa tarinaa on selviytymiskamppailua lentoliskojen teurastaessa retkeläisiä. Monet kohtaukset ovat aivan uskomattoman epäaitoja, jopa minä olisin kirjoittanut paremman kässärin. Jos tämä olisikin vain aivotonta moskaa, niin voisi ehkä menetellä huonoa makua edustavana viihteenä.
Tehosteet ovat muutamia vuosia vanhojen tietokonepelien luokkaa ja näyttelijät halpoja amatöörejä. Heistä Kate Heinlein on ehkä uskottavin, mutta muiden antaa melkein mielellään joutua lihoiksi. Kaiken kaikkiaan tämän loputtua tuli todellakin sellainen olo, että tämänkin illan olisin voinut käyttää vaikka jonkin sivistävän kirjan lukemiseen. (Ja jos te vielä luokittelette lentoliskot dinosauruksiin, mä en enää leiki teidän kaa!)
nimimerkki: Organismi
