Meillä kohtalaisen tuntemattoman James Duffin luoma Ratkaisija, eli The Closer, on niitä TV-sarjoja, jotka toimivat pitkälle päähenkilönsä varassa. Koska Ratkaisijan päähenkilö on nainen, sarjan kohdalle asettuu tiettyjä paineita. Mitäs tämä tämmöinen nyt on? Taas yksi uusi amerikkalainen Miss Marple -viritelmä? Joku romanttinen draamasarja, jossa miehiä sotketaan piikkikoroilla, ja päätehtävissä nähtävä naisnäyttelijä näyttelee niin yli että yököttää? No, eihän nyt sentään. Toki päällikkö Brenda Johnson (Sedgwick) ratkoo rikoksia ja seurustelee, mutta ennen kaikkea hän on työlleen omistautunut kettumainen ämmä.
Ratkaisijan jokainen jakso on omistettu vähintään yhden rikoksen selvittelyyn. Ne ovat järjestään rankkoja tapauksia, joista ei verta ja ruhjeita puutu. Koska päähenkilön erityiskyky on pusertaa totuudet julki kuulustelussa, Ratkaisijassa ei notkuta laboratorion kelmeissä valoissa tai pörrätä takaa-ajossa yhtä paljon kuin kuulusteluhuoneessa.
Kuten usein on tapana, sarjassa on myös jaksosta toiseen jatkuvia sivujuonia. Ratkaisijan ensimmäisellä kaudella tämä tarkoittaa Brenda Johnsonin totuttelua uuteen kaupunkiin, Los Angelesiin, ja tehtävään. Maanläheinen ja riuskaotteinen Johnson päätyy melkein kylmiltään päälliköksi piiriin, jossa tuskin kukaan on hänen nimityksestään iloinen. Kaikkein vähiten siitä riemuitsee komentaja Taylor (Gossett), jonka nenän edestä Johnson pestin nappasi – isopomo Will Popen (Simmons) mairean hymyn saattelemana. Popeakaan ei voi kaikkein mukavimmaksi kutsua, sillä hän on aina halunnut tuntea Brenda Johnsonin läääh-lääh-läheisesti.
Vaikka Johnson kuvataan ärsyttävään tekohymyyn sulavana haukkana, jonka kynsiin ei kukaan tahtoisi joutua, se on samalla osa hänen viehätystään. Jo sarjan alkupuoliskolla käy ilmi, että Johnsonilla on kytköksiä, joista on hänen työssään korvaamatonta apua. Yksi kytköksistä on FBI-agentti Fritz Howard (Tenney). Toinen sarjan ensimmäisen kauden jatkuvista sivujuonista liittyykin Johnsonin ja Howardin väliseen suhteeseen.
Ratkaisijan kiinnostavuus ei synny ensisijaisesti sen kiinteän hahmoryhmän ihmissuhdevatvoilusta, vaan siitä, mitä joukko tekee työkseen. Kuten Brendan elämässä, sarjan sisällössä sen hahmojen työ määrää ja muu tulee höysteenä. Harmi kyllä tästä johtuen jotkin Ratkaisijan hahmot saavat karikatyyrimäisiä piirteitä. Brendan itsensä kohdalla käsikirjoittajat ovat selvästi miettineet päänsä puhki, kuinka tehdä hahmosta inhimillinen. Ratkaisuksi on keksitty laittaa Brenda himoitsemaan makeita välipaloja. Se ei tunnu sopivan millään yhteen Kyre ”rva Kevin Bacon” Sedgwickin norjan varren kanssa, joten mässäilynsä takia Brenda Johnsonista ei inhimillistä kuvaa saa. Loppupeleissä sen tekee Sedgwickin vankkumattoman ammattitaitoinen performanssi, joka saa katsojan näkemään, että hän on muutakin kuin iso ja punahuulinen suu.
