“Sometimes dead is better“ Elokuva kertoo perheestä joka muuttaa kauniiseen omakotitaloon. Naapurissa asuu vanha mukavanoloinen mies Jud (Fred Gwynne) ja kaikki näyttää aluksi olevan hyvin, mutta perheen kiusana on talon vieressä menevä tie josta vilisee rekkoja yötä päivää. Pian perheen kissa Church jääkin auton alle ja Jud kertoo perheen isälle Louisille (Dale Midkiff) talon lähellä sijaitsevasta vanhasta intiaanien hautausmaasta, jonne he hautaavatkin kissan pian. Kissa palaa takaisin mutta erilaisena kuin ennen. Myöhemmin perheen kuopus Gage (Miko Hughes) jää tiellä rekan alle ja surun murtama Louis saa järjettömän idean haudata poikansa samalle hautausmaalle kuin kissan.
Uinu, uinu lemmikkini on todella onnistunut elokuva, ja noudattaa todella tarkasti kirjan tapahtumia. Syy sille taitaa olla se, että Stephen King on tehnyt elokuvaan käsikirjoituksen. Katsoin tämän elokuvan eka kertaa 8 vuotiaana vhs:ltä ja siinä oli silloin aidosti pelottavia kohtauksia, ja on edelleen.
Yleensä kauhuelokuvissa yritetään luoda jännitystä musiikin jne. avulla, eikä se oikein tehoa. Poikkeus on Uinu, uinu lemmikissä musiikilla. Myös usvalla tarinan kerronnalla jne. on iso merkitys. Elokuvassa ei ole sijoitettu jännitystä vain loppuun, vaan siinä on sitä koko keston ajan.
Tämä leffa kuuluu ehdottomasti parhaimpiin Stephen King filmatisointeihin.
