Kuten leffan nimikin kertoo niin tässä pläjäyksessä seurataan kuinka Uuno pääsee rikkaisiin naimisiin. Leffa palaa Mersu-tilanteeseen, jossa avaimet on kadonneet ja joka nähtiin Lottovoittaja UKK Turhapurossa vuotta aiemmin. Naimisiinmenopyrkimyksiä aletaan tarkastelemaan nyt lähemmin. UKK:ssahan tämä itse naimisiinmenohomma hypättiin yli.
Uuno muuttaa maalta kaupunkiin ja oppii enemmän helsinkiläiseksi kuin helsinkiläiset itse. Uunosta tulee kaupungin tavotelluin poikamies, jolle naiset eivät anna hetken rauhaa. Kyseisenä aikakautenahan Helsinki oli vielä enemmän jotain “suurta” ja muuttoliikennettä pääkaupunkiseudulle ei ollut samaisessa mittakaavassa kuin nykypäivänä. Uuno tutustuu Härski Hartikaiseen ja Lörssoniin työvoimatoimiston jonossa, joka vetää niin hitaasti että Lapissa asti kerkeää käydä ja jono ei ole liikkunut senttiäkään.
Mahdollisuudet naimisiin ilman pahempaa vilunkipeliä tyrehtyvät kun Uuno “tutustuu” tulevaan appiukkoon ennalta ravintolan tarjoilijana ja katsastusmiehenä. Johtaja Tuura alkaa nähdä jo painajaisia hepusta, mutta rikkaisiin naimisiin pitää päästä kuitenkin, onhan kurssitkin käyty.
Pläjäyksessä nähdään muuten pellehyppyjä a’la liukaslätkä (Simo Salminen), joka on oikeastikin ollut pellehyppyjen uranuurtaja vuoteen -64 asti Suomessa. Leffantekopuuhat veivät mennessään ja hypyt jäivät, mutta tässä Uunossa hypitään taas vähän. Nämä hyppytouhut oli ainakin itselleni syöpyneet mieleen. Umpisuoli jäykkänä ja niin eespäin. Kyllähän tämä kyseinen leffa on Uunon historian merkittävin käännekohta, joka kuuluu ehdottomasti Uuno-klassikoihin.
