Ilman dialogia ja yhdellä henkilöllä (Julian Richings) osoittaa Vincenzo Natali että kuutioista koostuva sokkelo on hengenvaarallinen ympäristö ja samaa nimeä kantava elokuva on oleva armoton. Avauksen jälkeen varsinainen elokuva käynnistyy kuuden satunnaisen ihmisen herätessä ja tajutessa tilanteen. Eloonjäämistaistelu käynnistyy ja todellisuus valkenee useilla tavoilla paitsi vankiloiden mukaan nimetyille päähenkilöille myös katsojalle.
Anonyymit henkilöt edustavat moninaisia ihmisryhmiä. Mukana on vahva ja määrätietoinen Quentin (Maurice Dean Wint), sarkastinen pessimisti Worth (David Hewlett), vankikarkuri Rennes (Wayne Robson) ja Kazan (Andrew Miller) jonka merkitys pelastumiselle on enemmän kuin vähäinen. Roolisuorituksien jähmeys ja epäkarismaattisuus toimii kuitenkin kokonaisuuden hyväksi sillä henkilöt eivät tunne toisiaan ja tilanne missä he ovat on jotain mihin mikään ei pysty valmentamaan ja suurin vaara on yhä ihmisessä itsessään.
Lyhyestä mitastaan huolimatta Kuutio on kaikkea muuta kuin mitätön elokuva. Säälimätön käsittelytapa ja rohkean fantastinen lähtökohta takaa lopputuloksen omalaatuisuuden ja vähäiset tehosteet ovat erinomaisen shokeeraavia. Lopputulos on omalaatuisuudessaan häkellyttävä ja armottomuudessaan hiljentävä.
Kuutio on lyhyesti ja ytimekäästi sanoen mestariteos. Se on mutkikas kuolemankone, nerokas ja johdonmukainen arvoitus, armoton todistus kaikkivoivasta Thanatoksesta ja mykistävä osoitus pyyteettömästä sankaruudesta ja rohkeudesta mihin ihminen kykenee tarpeeksi pahaan tilanteeseen joutuessaan. Tämä kaikki tehdään yksinkertaisilla elokuvallisilla taikatempuilla jotka vain alleviivaavat lopputuloksen mykistävää, puhdasta voimaa.
