Poika löytää koulumatkalla katulamppuun kiinnitetyn punaisen ilmapallon, jonka hän ottaa mukaansa. Poika ei pääse bussiin ellei hän jätä pois ilmapalloa, hän valitsee juoksemisen ja myöhästyy koulusta pallon takia. Kotona pojan äiti heittää pallon ulos parvekkeelta, mutta pojan ja pallon välinen ystävyys tuntuu antaneen ilmapallolle elämän ja tämä odottaa ulkona poikaa. Tämä on tarina tuon pojan ja ilmpallon välisestä ystävyydestä, sekä heidän seikkailusta Ranskan pariisilaisessa korttelistossa.
Tämä elokuva oli suosikkini jo silloin, kun olin palosammuttimen kokoinen. Äitini puhui lähes aina, että minä tapitin pienenä tätä elokuvaa keskittyneenä ja haltioituneena. Muistan itsekin, että todella pidin tästä elokuvasta vaikka olin vain tavallinen lapsi. Myöhemmin sain selville, että tämä oli ranskalainen lastenelokuva, jolle itse antaisin lämpimien muistojen perusteella klassikkoaseman. Uskon myös hyvinkin vakavasti, että tämä elokuva on suurin vaikuttaja siihen, että yleensäkin aloin arvostamaan Kubrickin, Lynchin ja Hitchcockin kaltaisia elokuvantekijöitä. Näinhän tämän erittäin nuorena ja se onkin jättänyt pysyvän vaikutuksen, edelleenkin hämmästyn tämän elokuvan aikana.
Elokuvassa ei varsinaisesti puhuta, vaikka ääniä siitä löytyykin. Kuten Chaplinin elokuvissa, kuva ja musiikki puhuvat repliikkien puolesta. Elokuvaksi tämä oli myös harmillisin lyhyt vain 34 minuuttia, mutta se oli varmaan myös hyvä ratkaisu. Yli tunnin mittaisena tämä tuskin olisi toiminut yhtä taianomaisesti.
Elokuva on Albert Lamorissen käsialaa niin ohjaukseltaan kuin käsikirjoitukseltaan ja hänellä oli epäilemättä näkemystä lapsen mielikuvitukseen, kun hän vangitsi minutkin tämän elokuvan maagisuuteen. Omistamassani Punaisen ilmapallon VHS:stä löytyy myös miehen aiempi elokuva Valkoinen ori (Crin-Blanc, 1952).
Näyttelijöistä suurimmat kehut ainsaitsee ilmapallon löytänyt poika, joka on itse ohjaajan oma poika. Hyvin tunteikkaasti näytelty lapsen rooli, mutta eipä elokuvan muistakaan näyttelijöistä paljon haukkumisen aihetta saa.
Elokuvan klassisen iloinen tunnelma saa varmasti otteen karskeimmastakin elokuvaharrastajasta ja pituuden puolestakin elokuva ei ole mitään tuskallista katsottavaa, päinvastoin. En haluasin spoilata näinkin lyhyestä elokuvasta paljon, mutta elokuvan ilmapallon surullisen traagisesta kohtalosta huolimatta, loppukohtaus on erittäin huikea ja samalla myös todella kaunis.
Kokonaisuutena Punainen ilmapallo on hyvin lapsenomainen, pohdiskeleva, koskettava ja kaunis filmi Ranskalaiselta elokuvataivaalta. Suuri arvosanakin tulee pääosin nostalgiasyistä ja sen vaikutuksen perusteella minkä tämä elokuva on allekirjoittaneeseen jättänyt. Todella kaunis esimerkki europpalaisesta elokuvasta.
nimimerkki: Mr. Sixpack
