Alussa ollaan meksikolaisella romuttamolla. Kaksi tyyppiä joiden nimet ovat Billy (Hopper) ja Wyatt (Fonda) ostavat niljaiselta kauppiaalta kokaiinia ja testaavat tuotteen. Seuraavaksi kaverukset toimittavat tuotteen limusiinilla ajavalle miehelle (Phil Spector) joka myös testaa tuotteen, mihin hän tyytyväinen. Hän maksaa kaveruksille ja jatkaa omaan suuntaansa. Kaverukset aloittavat odysseian kohti New Orleansin Margi Gras’ta moottoripyörillä ja kohtaavat omituisen hipin (Luke Askew) jonka kanssa he tutustuvat hippikommuuniin kaikkine ongelmineen. Kaverukset jatkavat matkaansa, joutuvat putkaan ja kohtaavat George Hansenin (Nicholson), joka lähtee heidän mukaansa. Punaniskat kylläkin aiheuttavat Georgen putoamisen kyydistä ja kaverukset pääsevät perille. Perillä he Sekoilevat oikein kunnolla pyrkiessään vapauteen. Paluumatka alkaa kolkoissa merkeissä Wyattin ollessa varma heidän epäonnistumisesta. Mardi Gras’n aikana koettu järjettömyys löytää heidät ja asia on sillä selvä. Suurella työllä jemmattu raha katoaa eikä kukaan ole mitenkään vapaa.
Hippiajan lopettava Dennis Hopperin ohjaustyö kertoo synkeän totuuden ajastaan. Hippiaika ei ollut pelkkää vapaata rakkautta, huumeita ja sekoilua kommuuneissa. Hopperin, Fondan ja Terry Southernin käsikirjoitus kuvaa armottomasti paitsi punaniskajenkkilän vihamielisyyttä myös turhaa etsintää mikä ei johda minnekään ja raakaa työtä ja inhimillistä heikkoutta hienojen sanojen takana. Laszlo Kovacsin timantintarkka kuvaus kertoo paitsi USA:n suuresta koosta ja mittakaavasta, myös sen rappeutuneesta arvomaailmasta ja tavasta jolla se sitä levittää: vapauden etsijä paukautetaan haulikolla tien poskeen.
Klassikkomaineensa ansainnut Easy Rider on omalaatuinen teos. Siinä on päähenkilöt jotka kulkevat ja kohtaavat omituisia ilmiöitä joiden kommentaattoreina he ovat. Hopper on kiivaampi ja aktiivisempi parivaljakosta ja hoitaa puhumisen. Fondan suoritus on vaiteliaan mietteliäs ja erityisesti painajaismaisessa kohtauksessa New Orleansissa huomaa että molemmat ovat erinomaisia näyttelijöitä. Nicholsonin juoppo lakimies kertoo hilpeitä juttuja ja muutenkin piristää vakavaa elokuvaa olemuksellaan.
Miellyttävä ja loppumaultaan synkkä elokuva. Unelman loppu oli tyhjyys ja määränpäänä tietä reunustava oja.
nimimerkki: Jurpo
