Aina niin loistavan Edward Nortonin tähdittämä American History X kertoo rasismista. Nortonin esittämä uusnatsi Derek joutuu alussa vankilaan hoideltuaan pari mustaihoista sälliä kotipihallaan. Vankilasta vapauduttuaan alkaa ”puhdistautumisriitti”, johon Derek ottaa mukaansa pikkuveljensä Dannyn (Edward Furlong). Derek näet ei halua, että velipoika enää sotkeutuu uusnatsien kuvioihin.
Lopulta Derekin vanha ystävä ja oppi-isä hylkää tämän. Mutta tarina ei suinkaan kerro pelkästään Derekistä, vaan nimenomaan Dannystä, jonka fiksuus jää suvaitsemattomuuden jalkoihin. Takaumien avulla näytetään Derekin elämää ennen vankilaa ja vankilassa, missä hän kohtasi maailman, joka ei antanut enää tilaa suvaitsemattomuudelle.
American History X kuvaa hyvin amerikkalaista uusnatsismia ja radikaaleja toimintatapoja. Ajatusten kirjo on varmasti tuttu kaikille vähänkin suvaitsemattomuutta tunteville ja mielestäni joissakin kohdissa uusnatsien mentaliteetti on turhankin alleviivaavaa. Toisaalta elokuvan skinit esitetään valossa, jossa ajatusmaailma ei luo pelkästään elämäntapaa, vaan koko elämän.
Liekö sitten täysin selvää, voiko ajatuksiltaan ja asennoitumiseltaan parantua tuon tuosta nätin ja opettavaisen tarinan avulla, niin kuin leffan loppupuoliskolla Dannylle käy Derekin avustamana. Joka tapauksessa lopusta ei muodostukaan kiiltokuvamaista opetustarinaa, vaan vihan ja kaunan kautta ratkaisu onkin äärimmäisen julma. Tony Kayen ohjaustyö pyrkii kaunistelematta näyttämään väkivaltaiseksi käyneen rasismin realistisella tavalla, mutta parempaankin olisi selkeästi ollut mahdollisuudet. Pääosien esittäjät loistavat, tunnelma on hyvä, mutta silti American History X:n kokonaisuus on hieman liian yliarvostettu.
