Dante (Brian O’Halloran) tulee hätyytetyksi töihin ja se taas polttaa kiekkoharjoitukset. Naapurin videovuokraamon Randal (Jeff Anderson) taas on tehnyt asiakkaiden loukkaamisesta taiteen ja aiheuttaa kiusaa myös Dantelle. Omituiset asiakkaat (Walter Flanagan) ovat ilmiönä ja erilaisia mutkia mahtuun päivään joka alkaa muistuttaa italialaisen etunimikaima-Alighierin runomatkaa eräässä vähemmän mukavassa paikassa.
Kevin Smithin esikoinen kuvaa kahden päämäärättömän päähenkilönsä päivää. Paljoa ei varsinaisesti tapahdu, joskin dialogia on runsaasti, selittelevää filosofiaa populaariviitteineen ja häiritseviä käänteitä myös on mukana. Kauppojen välissä hengailevat Jay (Jason Mewes) ja Silent Bob (Kevin Smith) ovat omituinen kaksikko ja tunnelmassa on elämänmakuista melankoliaa, pessimismiä ja toivottomuutta. Huumori ajoittain keventää synkeää kokonaisuutta.
Voimakkain elementti kokonaisuudessa on ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaavan Kevin Smithin työ. Dialogi sujuu ongelmitta ja vaikka koko elokuva on käytännössä tehty harrastajavoimin ei näyttelijätyössä ole mitään puisevuutta. Mustavalkoiselle 16-milliselle kuvattu visuaalinen ilme on ankea, mutta täydellisen toimiva sointu synkeälle kokonaisuudelle.
Brian o’Halloran ja Jeff Anderson replikoivat, hengailevat ja lörpöttelevät läpi elokuvan ja molemmat ovat paitsi tarkasti määritettyjä henkilöitä myös laajasti koskettavia arkkityyppejä tähän päämäärättömään riistoyhteiskuntaan. Jason Mewes ja Kevin Smith ovat idioottikaksikko joista toinen ei puhu paljoa ja toinen lörpöttelee enemmän kuin mahdollista.
Melankolinen ja päämäärätön elokuva, mutta Smith luotsaa kokonaisuuden toimivaksi hengailuteokseksi missä sattuma korjaa satoaan ja pienet asiat saavat merkitystä.
