Tom Fordin esikoisohjaus A Single Man perustuu Christopher Isherwoodin 1960-luvulla kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Se kertoo päivästä keski-ikäisen professorin George Falconerin (Colin Firth) elämässä. Hänen miesystävänsä on kuollut autokolarissa kuudentoista vuoden yhteiselon jälkeen, ja hän yrittää selviytyä menetyksensä kanssa.
Colin Firthin roolisuoritusta on ylistetty, mutta ehkä hiukan turhaan. Hän on loistava melankolisen Georgen osaan, mutta ei välttämättä näyttelijänlahjojensa ansiosta, vaan yksinkertaisesti siksi, että hänen jokaisessa elokuvassaan esittämänsä jäykkä ja varautunut hahmo sopii juuri tähän rooliin. Firth on kuitenkin riisunut yleensä hieman komiikan puolelle yltävät elkeet, ja lopputulos on A Single Manin kannalta täydellisyyttä hipova. Sivuosissa nähdään aina onnistuva Julianne Moore Georgen läheisenä ystävänä ja brittiläisestä Skins-sarjasta pinnalle noussut Nicolas Hoult roolimallia etsivänä opiskelijapoikana. Myös Hoult suoriutuu roolistaan hyvin, luoden puhetapaa myöten uudenlaisen hahmon kuin Skinsissä on totuttu näkemään.
Elokuva kuvaa koskettavasti surua. Yhteen päivään elämässä mahtuu niitä hetkiä, jotka tekevät siitä elämisen arvoisen, sekä niitä, jotka eivät. Vaatesuunnittelija-ohjaajan teoksen ollessa kyseessä jokainen kohtaus, ihminen ja esine on kaunis. Ei kuitenkaan sillä sisällöttömällä ja liian täydellisellä tavalla, jota muotimaailmasta ponnistavalta voisi odottaa, vaan elämänkokemusta huokuen, tuskassakin kauneutta nähden. Katsoja pääsee Georgen pään sisälle huomaamattoman vaivattomasti.
Toivottavasti Ford ei keskity jatkossa vain vaatesuunnitteluun, sillä hänen luomansa lähes unenomainen maailma on vaikuttava ja saa katsojansa odottamaan ohjaajalta lisää.
