Nicole Oakley (Dunst) on teiniksikin poikkeuksellisen ongelmallinen äkäsäkki. Ökyrikas isä (Davison) ei yrityksistään huolimatta saa tähän kontaktia, ja äitipuoli ratkaisisi homman mieluusti lähettämällä tytön jonnekin muualle, kunhan vaan pois mielestä. Maailma alkaa kuitenkin vähitellen saada uudenlaista ilmettä, kun hemmotellun Nicolen elämään ilmestyy köyhä latinolaispoika Carlos Nuñez (Hernandez)…
Crazy/Beautifulin käsis on tylsäntavallinen kasvutarina nuorista ja näiden vanhemmista. Lopusta löytyy eräs ylisiirappinen skene, ja angstikas teinityttö perheineen tuntuu melko muotistavedetyltä. Elokuvan letkeä asenne lievittää sentään jonkin verran liian yrittämisen fiilistä.
Kuvan voima piilee pitkälti näyttelijöissä. Hernandezin naama ei ole puhkikulunut vaikka lahjoja löytyykin, ja Dunst tekee eittämättä yhden toistaiseksi vaikuttavimmista suorituksistaan. Hyvä nähdä, ettei tyttö jäänyt pelkäksi lapsitähdeksi. Davison vetää ymmärtämättömän, mutta hyväntahtoisen isäpapan roolinsa rutiininomaisesti taitaen. Soundtrack ei erityisemmin säväytä, ja Crazy/Beautiful on filkannimenä harvinaisen typerä. Visuaalinen puoli on tosin hallussa.
On oikeastaan vaikea sanoa miksi rainasta piti näinkin paljon. Ehkä syy on siinä, että telkun aukaisi odottaen jotakin tiettyä mutta saadenkin eteensä yllättäen ihan muuta – tällä kertaa siis hyvässä mielessä. Persoonallisempi käsis samalla toteutuksella olisi luultavasti jo napakymppi.
