Chan-Wook Park. MIes joka luo kivuliaita, henkisesti raskaita elokuvia joiden sisällä sykkivä inhimillisyys on silti käsinkoskeltavaa.
MIes joutuu alkoholihuuruisen illan jälkeen mystisesti vangituksi huoneeseen 15 vuodeksi. Miksi? Kuka vangitsi hänet? Ja mitä tapahtuu kaiken jälkeen?
Kuten jo aikaisemmin sanoin Old Boy on vaikea elokuva. Sen sisältö ja kuvasto ei ole maailman helpoimmasta päästä. Mutta tässä mielessä Old Boy on juuri niin helvetin hyvä ja vaikuttava kuin voi olla. Siinä ei ole tippakaan “hollywoodmaista” pintakiiltoa. Se näyttää väkivallan juuri niin kivuliaana kuin se on. Yhdessä lukemassani haastattelussa jossa kyseisen elokuvan ohjaama herra juuri sanookin että tähän hän pyrkii kuvatessaan elokuvaa. Realismiin. Jopa inhorealismiiin.
Mutta Old Boyssa on paljon muutakin kuin väkivaltaa. Siinä on äärimmäisen hienoa musiikkia, loistava käsikirjoitus ja kenties viime vuosien vaikuttavin miespääosanäyttelijä. Unohtamatta miltei täydellisestä kuvausta ja leikkausta. Mutta viimeinen vääntö puuttuu, että Old Boy olisi virheetön jalokivi. Jotain olis vielä saanut olla lisää. Mutta hyvin lähellä tämä silti on. Esimerkiksi ilman sydän vereslihalla näyttelevä Min-Sik Choita elokuva olisi huomattavasti huonompi. Antaumuksellinen, vahva ja kärsimyksen runtelema Min-Sik on roolissaan sairaan hyvä. “Vaikka en ole villipetoa parempi, eikö minulla silti ole oikeus elää?”
