Nyt on vihdoinkin kaikki Beckit nähty. Noin kuukauden sisällä tuli nämä kaikki ahmittua, eikä kaduta yhtään. Kyseessähän on todella laadukkaita rikostarinoita, jotka tuovat mieleen loistavan Kylmäverisesti sinun -TV-sarjan. Nyt on arvosteluvuorossa Viimeinen todistaja, jonka tarkoituksena on päättää tämä uusin Beck-sarja. Kuvausjärjestyksessä tämä on kahdestoista, mutta silti tätä pidetään viimeisenä Beckinä eli numerojärjestyksessä tämä on 16. Kun aloin tätä viimeistä osaa eräänä iltana katselemaan, niin odotukset olivat todella korkealla, sillä ajattelin, että päätösosan pitäisi olla jotain todella upeata. Ihan loistava tämä ei ollut, mutta ei tämä pettänytkään tätä katsojaa.
Komisario Martin Beck (Haber) ja kumppanit saavat tutkittavakseen kolmen naisen murhan. Yhteytenä naisiin pidetään syövytettyjä kasvoja, joiden ansiosta naisia ei niin helposti tunnisteta. Pian juttuun alkavat liittyä prostituutio, eräs arvostettu lääkefirma ja muuta hämäräpuuhaa. Samalla Beckiä painaa sydänongelmat ja henkilökohtaiset naishuolet.
Tässä pläjäyksessä on koko ajan läsnä jonkinlainen jäähyväisfiilis tai sitten se johtui minusta, mutta tässä kuitenkin oli jotenkin juhlavampi tunnelma muihin osiin verrattuna. Tämähän pääsi monista muista Beckeistä poiketen valkokankaillekin seikkailemaan ja pituuttakin löytyy “normaalia” Beckiä enemmän. Pientä syvyyttä olisin elokuvalta vielä kaivannut, mutta ihan hyvää jälkeä näinkin syntyi. Päätösosa olisi kuitenkin saanut olla vielä vähän upeampi.
Pientä kiitosta täytyy taas antaa näyttelijöille. Pääosissa heiluvat Haber ja Persbrandt (Beckin kollega Gunvald Larrson) vetävät taas kerran vahvat roolisuoritukset. Varsinkin Persbrandt on hyvässä vedossa ja sutenöörinä leikkiminenkin onnistuu tuolta jätkältä. Suomalaista vertakin on näyttelijöissä mukana, sillä Jarmo Mäkinen käy välillä ruudussa esittämässä pahista. Ohjaus on tuttua Hamrellia eli “sykkiviä” kohtauksia ja synkkää menoa on tarjolla.
Kaikki on siis kunnossa kerronnasta näyttelijöihin, mutta se joku mitä minä jäin kaipaamaan puuttui. Hyvä trilleri on kuitenkin kyseessä, eipä siinä mitään. Muillekin sarjan osille tuttu realismi on saatu mukaan, mikä on tietenkin hyvä juttu ja se tuo plussaa. Tämä ei kuitenkaan ole niin vaativa ja raskas, kuin moni muu tämän elokuvasarjan osa, mutta kelpaa silti hyväksi jännitysviihteeksi. Pientä hollytunnettakin on mukana, mutta ihan sellaiseen ei onneksi sorruta. Täytyy taas tähän loppuun myöntää, että kyllä ne ruotsalaiset valitettavasti elokuvan taitaa.
Toivottavasti vielä jonain päivänä väännettäisiin lisää näitä poliisitarinoita, sillä täältä löytyisi yksi joka kaipaisi niitä lisäosia (toisaalta taso saattaisi laskea).
